Turvallisin digikuvien pitkäaikaistallenus?

Kiintolevy ja sillä sijaitsevat tiedostot voivat mennä tuhannella eri tavalla käyttökelvottomiksi. DVD- ja CD -aihiot voivat myös temppuilla ja mennä lukukelvottomiksi jne.

Kun kuvia on siis kertynyt vino pino, eikä niistä kaikista kannata ottaa paperiversiota, niin mikä olisi järkevin tapa säilöä kuva-arsenaali niin, ettei se hamassa tulevaisuudessa katoa kuin suolistokaasu Saharaan?

 

Itsellä on tällä hetkellä noin kaksi gigatavua omia digikuvia ja olen osasta kuvia polttanut cd-levyn ja jättänyt kuvat säilöön kovolle.

Jos kovin pelkäät kuvien tuhoutumista, niin poltat vaikka pari-kolme CD:tä tai DVD:tä ja säilöt parille eri koneelle kuvat niin jos joku laukeaa niin on monta varmuuskopiota.
Noista CD-levyjen kestoista en tiedä, itsellä on ensimmäiset poltetut CD:t jostain vuodelta 97-98. Muutamaa on käytetty "kohtuullisesti" ja kyllä vielä pelaavat. Kannattaa tässäkin tapauksessa satsata laatumerkkeihin kuten Verbatimiin tai Taiyo Yudeniin eikä ostaa mitään gigantin pilipali-merkkejä.

 

CD:n ja DVD:n säilyvyyden kannalta tärkeintähän on säilytys.

pimeä paikka on paran ettei auringon uv säteily pääse pilaamaan levyjä ja tietysti kunnon kotelot.

 

tai sitten hanki iso usb-muisti(itsellä 250gt usb-kovo), joka ei ole muussa käytössä ja laita tärkeimmät sinne ja se sitten jonnekkin pankin tallelokeroon(tai jonnekkin muuallle turvalliseen paikkaan). Korjatkaa jos usb-muistit eivät ole varmoja.

 

Kiitos, tuossahan niitä vinkkejä jo aimo kasa tulikin!

Mitään lisäarvoa ei säilyvyyden kannalta ole ilmeisesti siitä, että kuvat poltattaa rompulle jossain alan putiikissa? Tietty käytettävät aihiot on todennäköisesti sieltä parhaasta päästä...

 

Tästä tallennuksesta tulee ongelma tai on jo kun ongelmaa kun tätä ei oteta tarpeeksi vakavasti. Ensinnäkin että tiedon saa säilymään mutta toiseksi se että sitä pystyy lukemaan. Esim. lerput olivat about. 15 v. sitten yleinen tallennusväline ja nyt niitä ei enään pysty lukemaan juuri missään.

Hyvän varmistuksena voisi olla esim. kaksi usb- kiintolevyä, joille ottaisi kopiot vaikka vuorotellen suhteellisen tiheään. Vaikka toinen uusimman backupin sisältävä levy hajoaisi säilytyksessä niin todennäköisesti toiselta saataisiin vanhempi backup pelastettua. Jos noita levyjä on vain yksi niin kuitenkin sen jälkeen kun se kovo on hajonnut ja hakee tuota backup levyä sieltä pankin holvista niin kotiin palattua ja huoneeseen astuessa kompastuu koiraan ja levy tippuu tai sitten se levy on vain muuten jämähtänyt säilytyksessä DVD:t ovat mielestäni myös hyviä kunhan niille vain polttaa uudestaan myös vanhat tiedostot aika ajoin. Nuo on niin halpoja että jos kuvia ei ole useita kymmeniä gigoja niin pari kertaa vuodessa poltto ei ole kovin kova homma ja jos vanhoja levyjä ei tuhoa uusien backuppien alta niin tuokin antaa varmuutta vanhojen tiedostojen kohdalta.

Itse ainakin luotan enemmän itseni valitsemiin tyhjiin DVD levyihin kuin jonkun liikkeen valitsemiin.

Itselläni on kuvat salattuna Windows XP:n softa RAID5 pakassa ja noista otan aina silloin tällöin salaamattomat kopiot DVD:lle.

 

Hmmm...joo. Kuullostaa parhaimmalta tuo jälleenkopsaaminen aika-ajoin. Aika jättää tietyt formaatit ja mediat armotta, kun nillä ei ole enää järkevää funktiota. Mutta eniten huolettaa kaikki raudan (ja muovin..) sekä softan oikuttelut.

Tuli vaan pieni järkytys, kun olin polttanut duunikoneella joitain varmuuskopsuja pari-kolme vuotta sitten. Nyt sitten ajattelin tehdä katsauksen historiaan ja kyllä otti ns. pattiin, kun nykyinen dvd-asema kieltäytyi lukemasta yhtäkään niistä rompuista.

Eikä romppujen laadussakaan pitänyt olla mitään vikaa; jotain sen aikaista Sonyn CD-R -kamaa, mitä ihan kunnon liikkeistä oltiin hommattu.

 

Sellainen varoituksen sana, että kannattaa välttää kirjoittamasta siihen levyn etikettiin mitään, vaikka kuinka omistaisi cd-tussin. Itse tein näin Emtecin (pitäisi olla laatulevy) CD-R:iin ja noin vuoden päästä näistä kaikista levyistä löytyi korruptoitunutta dataa. Onneksi suurin osa oli jotain vanhoja divx-leffoja joten ei syntynyt vahinkoa. Muutenkin kannattaa syynätä noita levyjä, jos ovat kovin läpinäkyviä, niin älä tallenna mitään arvokasta.

 

Tuossa eilen kävin läpi muutaman viitisen vuotta vanhan rompun ja poltin niiltä kuvia dvd:lle ja kyllä ne kaikki edelleen moitteettomasti toimivat ja aukesivat. Nuo levyt olivat Sonya ja Verbatimia.

 

Itse käytän ulkoista kovalevyä ja poltettuja dvd-levyjä rinnakkain. Kaikki tiedostot löytyvät molemmilta. Todennäköisyys että sama tiedosto vaurioituu molemmista paikoista on olemassa, mutta sitten aloitan lottoamisenkin...
Ulkoista levyä tulee käytettyä myös muistikorttien tyhjentämiseen kannettavan kautta.

 

Useampaan paikkaan tallettaminen on kyllä ihan ehdotonta. USB, IDE tai SATA-kovalevy ja DVD-levy on varmasti paras yhdistelmä. Kannattaa kuitenkin itsellä sälyttää sellanen tietokone millä kyseistä levyä pystyy lukemaan, jos siis kuvat on tarkoitus säilyttää lastenlapsille

Kuvathan voi myös laittaa jollekki luotettavalle nettiserverille, mutta siellä ne tuskin kovin montaa (kymmentä) vuotta säilyvät vaikka mitä lupailtaisiinkin.

 

Summa summarum: päädyin hankkimaan usb -kiintolevyn. Eli polttelen kuvat sitten vaikka viiden vuoden välein rompuille ja tuplavarmistukset on sitten kovolla.

Kuten hmmmh jo toikin julki: ainahan on mahdollisuus että joku katastrofi tuhoaa molemmat tallenuspaikat samanaikaisesti. Mutta mikä maailmassa on täysin riskitöntä?

Herää samalla kysymys, minkähänlainen varmistussyssteemi on lain pohjalta pidettävissä viranomaistiedostoissa (mm. rekistereissä)? Ajatellen niinkun historiallisia tarpeita. Esimerkiksi tuhannet pöytäkirjat joita syntyy kunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa vikkoittain. Kun ne eivät ole enää ajankohtaisia, niin ne tallennetaan johonkin maakunta-arkistoon. Epäilen ettei kaikista asiakirjoista oteta viittä bittimuotoista kopsua...