Subwoofer koneeseen

Riippuu siitä paljonko se muunnin pystyy antamaan tehoa.

 

paljo sen pitäis?=O

 

Kerro ihmeessä minullekkin mistä moisia saa ja merkki ja malli ja muut mahdolliset tiedot mitkä saat laitteesta irti? tuohan on täälläpäin joka pojan unelma..

 

sen on joku ite tehty patentti jutska

 

Crunch vahvistin lupaa antaa jatkuvaa 2x150 W eli 300 W. Jos hyötysuhteeksi arvaa vaikka 80 %, 12 V:n virtalähteen pitäisi pystyä antamaan n. 375 W jatkuvaa tehoa eli 32 ampeeria virtaa, jotta vahvarista saisi kaiken irti. Yleensä virtalähde on hyvä hieman ylimitoittaa, joten 400-500 W olisi hyvä suuruusluokka. Sen tehoinen 230 V / 12 V muuntaja on melkoisen arvokas.

"Muuntimessa" tarvitsee olla vain 230/12 V muuntaja, tasasuuntaaja ja jotain suodatusta (kondensaattoreita), joten sen rakentaminen ei ole vaikeaa, mutta muuntaja ja suuret kondensaattorit ovat kaupasta ostettuna kalliita.

Nykyaikaisempi tapa on korvata kallis rautasydänmuuntaja hakkuriteholähteellä (jossa riittää pieni ja halpa muuntaja), kuten vaikkapa PC:virtalähteissä on tehty. Ja siitä päästäänkin ajatukseen käyttää valmista PC:n virtalähdettä autovahvistimen sähköjen syöttämiseen.

 

Itse ratkaisin ongelman akun ja laturin yhdistelmällä.
Vahvistin ei ime sitä maksimitehoa kuin nupit kaakossa kovien äänien aikana. Kun huippuvirrat saa tehonsa pieneltä akulta voi laturi hiljaisten kohtien aikana ladata akkua.

 

Akku+laturi on aivan mahdollinen tapa myöskin, jos ei tosiaan ole tarvetta pitkiä aikoja soittaa kovaa.

Ainakin jatkuvasti lataavassa systeemissä akun kannattanee olla tyyppiä, josta ei ladattaessa tule huoneeseen vetyä tai muuta asuintiloihin kuulumatonta kaasua. Vanhat autolaturit helposti ylilataavat akun, joten joku valvontajärjestelmä ja sammutus yön yli on järjestettävä. Nykyaikaiset C-TEK ym. älylaturit ovat sitten selvästi fiksumpia.

CRUNCH GP1000.2:n hinnalla (200 EUR) tosin saa jo suoraan verkkosähkölle tarkoitetunkin vahvarinkin, kuten edellä todettu.

 

Ei ehkä kuulu ihan aiheeseen, mutta otsikkoon. Laitoin tällaisen kaiutinsarjan kiinni kannettavaan ja nyt tuntuu, että subbari jytisee musiikkiin nähden kovalla. Miten saisi pienennettyä bassoa? Onko jossain jotain palkkeja, joista saisi laitettua pienemmälle?

 

Kaiutinsarjoja on monenlaisia ja eri merkkejä.. Emme ole mitään ennustajia..

 

No tarkoitin onko windowsissa jotain säätöä. Baier merkkinen setti. Ei tuossa setissä itsessään mitään säätöä ole.

 

Äänikortista riippuen voi olla hyvinkin monipuolisia säätöjä.
Myös soitinohjelmissa on useimmiten ekvalisaattori josta voi säätää äänen tasoja.

 

Riippuu tosiaan äänikortista sekä siitä, kuinka setti on kortissa kiinni. Jos subbari olisi omassa lähdössään ja pääkaiuttimet omassa lähtöliittimessään äänikortissa, niiden välinen säätö yleensä onnistuisi. Mutta jos kaikki äänet kiertävät subbarin kautta, joka vahvistaa ja jakaa äänet pääkaiuttimille, ei Windows voi asiaan vaikuttaa paitsi juuri taajuuskorjauksen muodossa.

Kaiuttimien sijoittelulla voi tietysti myös vaikuttaa äänen tasapainoon. Subbari korostaa bassoja, jos se on kiinni lattiassa tai seinässä, ja vielä enemmän se korostaa, jos se on nurkassa. Pääkaiuttimien ääni taas vaimenee, mitä kauempana ne kuuntelijasta ovat. Eli nostamalla subbarin esim. jakkaran päälle keskelle huonetta ja sijoittamalla pääkaiuttimet lähelle kuulijaa, toisto voisi parantua.

 

Subbarin tehtävä tietääkseni on korostaa/täydentää bassoja, vai? Tarkoititko että bassot jäävät helpommin ns.soimaan jos se ollaan sijoitettu lähelle seinää tai lattiaa?
Myös huoneiston materiaali vaikuttaa sointiin paljon, lähinnä se että onko esim puutalo vaiko kivitalo/huoneisto missä sitä subbasta soittaa. Kivitalossa kaikuu, kun taas puutalossa soundi muuttuu helpommin pehmeäksi.
Samoin käy myös iso elementtisillä lattiakaiuttimilla, tyyliin jotkin vanhat Sonabit olivat aikanaan sellaiset, ettei erillistä subbasta olisi edes tarvittu.
Eli kuten muutkin äänet, myös bassot heijastuvat lähistöllä olevista materiaaleista. Puu imee materiaalina itseensä hyvin ääntä, samoin kuin kankaat, esim paksut verhot. Liian heikosti akustoidussa (eli ei ole esim edes mattoja lattialla, verhoja ikkunoissa) tilassa basso pääsee rönsyilemään eikä kuulosta siksi välttämättä hyvältä.
Tietty subbareissa (paitsi halvimmissa ei taida olla kuin tason säätö) on olemassa myös taajuus ja tason säädöt, minkä kanssa se on hyvä yrittää integroida pääkaiuttimiin. Yksi hyvä vinkki on, että testaa esim jollain testi CD:llä bassot sekä kaiuttimilta että erikseen subbarilta.
Subbari säädetään siihen kohtaan mihin pää kaiuttimien alatoisto loppuu. Toinen keino on tehdä siten että vie pääkaiuttimien johdot subbarille (olettaen että se on aktiivi basso mihin voi kytkeä kaiuttimet) ja subbarilta vie johdot kaiuttimille. Tällöin bassojen integroiminen on yleensä helpompaa koska subwooferin jakosuodin leikkaa pääkaiuttimien bassot. Sekä tuollainen subwoofer voidaan asentaa mihinkä tahansa stereo järjestelmään josta saa kaiutin johdot pois.
Oikeastaan subbarilla ei pitäisi olla erikseen mitään varsinaista sijoitus paikkaa. Kun se on säädetty omalla paikallaan kaiuttimiin yhteensopivaksi, ei sitä pitäisi erottaa muista kaiuttimista huoneessa. Joten sille voi antaa periaattessa minkä tahansa sijoitus paikan. Yksi vanha sääntö sijoitus paikaksi on etukaiuttimien vieressä, jommallakummalla puolen. Tai parhaassa tapauksessa keskellä, esim keskikaiuttimen alapuolella.
Olen nyt itse ollut tyytyväinen subbarin omistaja jo kohta 10 vuotta ja olen asunut monissa eri asunnoissa ja subbarin olen aina saanut sopimaan kaiuttimien ja huoneen kanssa. Hieman aikaa ja vaivaa se tietty ottaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

 

Ns. hifi-äänessä ei ole tarkoitus korostaa mitään, mutta voihan joku tietysti haluta käyttää subbaria "väärinkin". Yleensä subbarilla pyritään saamaan kuuluville nekin äänitteessä mukana olevat pienet taajuudet, joita pääkaiuttimet eivät pysty toistamaan. Monesti halutaan myös pienentää pääkaiuttimien tai niiden vahvistimen kuormitusta, koska suuri osa musiikin tehosta on juuri pienillä taajuuksilla (ja näin pienentää säröä pääkaiuttimien äänessä tai saada vain lisää "potkua").

Ande_:han valitii, että "subbari jytisee musiikkiin nähden kovalla".
Hyvään äänentoistoon pyrittäessä subbarin tason pitää siis sopia pääkaiuttimien tasoon, eikä soida niitä kovempaa. Ja setissähän ei kuulemma säätöjä ollut.

Se mitä ns. moodeja subbari huoneessa "herättää" ei liity pelkästään pintojen läheisyyteen. Moodithan ovat huoneen mitoista johtuvia taajuuksia, jotka korostuvat voimakkaasti. Esim. 5 m pitkässä kovaseinäisessä huoneessa syntyy seinien välille seisova aalto (340 m/s / 5 m) = 68 Hz:n taajuudella, sekä sen monikerroilla, 136 Hz, 204 Hz jne., jos subbari on kohdassa, jossa se herättää tuon seisovan alloon, ko. taajuudet korostuvat selvästi.

Toinen juttu on se, kuinka hyvä impulssivaste subbarilla on. Ns. piikittävä basso antaa kyllä lisää ääntä samalla sähköteholla, mutta basso myös kuulostaa silloin helposti löysältä, juuri siltä, että se jää soimaan.

Aivan. Sen verran tarkemmin olisi pitänyt kirjoittaa, että "Subbari korostaa bassoja, jos se on kiinni lattiassa tai seinässä mikäli lattia ei läpäise subbarin tuottamia taajuuksia". Puinen seinä ei välttämättä heijasta bassoja takaisin, kiviseinä kylläkin.

Ilmiöhän tulee siitä, että vapaassa tilassa olevan subbarin säteilykuvio on jokseenkin pallo, mutta jos lattia estää äänen säteilyn toisen puolipallon suuntaan, jäljelle jäävään suuntaan saadaan tuplasti ääntä. Nurkassa subbarin säteilyavaruus on enää 1/8 pallosta.

Puu ei kyllä taida juuri ääntä imeä, mutta päästää sen läpi esim. betonia paremmin. Siksi puutalon kuunteluhuoneeseen ei kovin helpolla synny seisovia aaltoja.

Kankaat, matot ja muut ohuet kerrokst pehmeää ainetta imevät itseensä korkeita ääniä, jolloin ne vaimenevat, mutta bassot pysyvät entisellä tasollaan. Silloin ääni muuttuu tunkkaiseksi ja bassovoittoiseksi.

Hyvin suuntaavalla kaiuttimella tätä voidaan välttää, kun osa äänestä ei heijastukaan lattiasta tai seinistä, vaan kaikki kulkee suoraan kuuntelijan korviin. Hallitun suuntaavuuden aikaansaanti diskanteilla on melko helppoa, mutta keskiäänillä, matalista puhumattakaan, se ei sitä ole.

Jonkun taajuuden vaimentaminenhan vaatii sen aallonpituuteen nähden melkoisen paksun kerroksen pehmeää ainetta, mieluusti 1/4 aallonpituudesta, vähintään 1/10. Jos takana on (akustisesti) kova pinta, vaimennuskerroksen taakse voidaan jättää isokin ilmarako, joka lasketaan mukaan teholliseen paksuuteen.

Bassoilla vaimennuskerroksesta tulee siis kovin paksu, esim 68 Hz:llä tämä tarkoittaa 1.25 metriä, mikä ei yleensä enää ole kovin realistista. Vaikka rakenne olisi vain 25 cm eristevillaa ja takana metri ilmaa, huoneen seinä tulisi kuitenkin 1.25 metriä sisäänpäin.
Yksittäisiä taajuuksia voidaan onneksi leikata myös juuri niille taajuuksille viritetyillä resonaattoreilla.

 

Kiitos, tässä tulikin oikein hyviä neuvoja. Sain media playerin säädöillä säädettyä ääntä vähän paremmaksi. Täytyy vielä miettiä kaiuttimien sijoituspaikkoja uudestaan.