Paras objektiivi maisemakuvaukseen?

Minulla on nyt käytössäni Sony 300 ja siihen objektiivit:
- Tamron SP AF 17-50 F2.8 XR Di II LD Aspherical A016
- Sony AF DT 55-200 F4-5.6 SAL-55200
- Sony AF DT 18-70mm 1:3.5-5.6

Uskon, että voi näillä kuvailla jo useimmissa tilanteissa, myös ihan kelvollista maisemakuvausta.

Haaveilen kuitenkin vielä sellaisesta linssistä, jolla saisi todella hyviä maisemakuvia, vaikkapa hämärässäkin. Tarkoitan panoraamatyyppisiä kuvia ja toisaalta kuvia kukista, kasveista, linnuista, perhosista yms. Taitaa kyllä olla niin, ettei yhdellä linssillä voi näitä kaikkia kuvailla.

Haaveeni nousee siitä seikasta, että minulla on tarkoitus matkustaa vuorotteluvapaallani Uuteen Seelantiin pitkähköksi ajaksi. Olen aiemmin vietänyt siellä muutaman viikon. Missään en ole nähnyt niin huikeita maisemia kuin siellä.

Minulla ei ole varaa sijoittaa objektiiviin suuria summia. Ajattelenkin, että kysymykseen tulisivat lähinnä Sigma, Tamron tai Minolta. Käytettykin kelpaisi ihan hyvin. Tähyilen eBay ja Huuto.net -foorumeita sillä silmällä; jospa sieltä löytyisi sopiva kohtuuhintaan.

Mutta mitä objektiivia suosittelisitte. Olisiko se kiinteän polttovälin linssi vai millainen?

 

Itse tykkään ottaa maisemakuvia Sigma 10-20mm f4.0-5.6 laajakulmazoomilla. On tullut käytettyä tosi paljon.

Ei tosin taida täyttää juuri mitään noista asetamistasi kriteereistä, mutta mielestäni maisemiin tuo on tosi hyvä.
Tokina 12-24 f/4 olisi vähän valovoimaisempi versio, mutta muuten aika vastaava.

 

Kiitos, Mali, ystävällisestä vinkistä! Muistaakseni sinä suosittelit ensimmäisenä minulle Tamronia, tosin telezoomia. Kiinnostuin tuolloin kuitenkin tutkimaan Tamroneita ja päädyin sitten tuohon 17-55 milliseen ja olen ollut valintaani tosi tyytyväinen.

Katselin arvosteluja tuosta mainitsemastasi Sigmasta. Moni tuntui sitä kehuvan, mutta oli myös joitakin mainintoja laatuun liittyvistä ongelmista. Olisi kyllä mahtava ottaa tuollaisella laajakulmalla maisemakuvia.

Tamronilla ei taida vielä olla markkinoilla vastaavaa, mutta Tamronin kotisivuilla kyllä esitellään SP AF10-24mm F/3.5-4.5 Di-II LD Aspherical [IF]. Tokinalla taas ei ilmeisesti ole Sonyn kiinnityksellä olevaa laajakulmazoomia.

 

Jos tarvii lisätä jonkin normaalin linssin käyttöä makroiluun esim. noiden kukkien, kasvien ja perhosten osalta, ni kannattaa kokeilla loittorenkaita. Olen itse käyttänyt loittoja jopa vakaimella varustetun 400mm linssin kanssa. Sillä saa tulitikkuaskin kokoisesta kohteesta koko ruudun täyttävän kuvan n.1-1.5m etäisyydeltä. Aika näppärä esim. sudenkorentojen kuvaamiseen.

Telejatkeiden käyttö on vähän mielestäni aina vähän kyseenalaista, ellei ole erittäin hyvä linssi ja paikallaa olevia kohteita (maisemat).

Laajakulma ei välttämättä ole hyvä maisemakuvaukseen vuoristoisessa maisemassa, koska se vie kohteita kauemmaksi toisistaan, eli tele antaa jylhemmän ja vuoristoisemman vaikutelman. Se lyhentää syvyysvaikutelmaa, jolloin vuorien huiput tulee lähemmäksi toisiaan. Laajakulmaan taas mahtuu paljon enemmän tavaraa ja sillä saa toisaalta korostettua aukeaa vaikutelmaa.

Jos haluat kuvan toistavan ympäristöä ilman mitään polttovälin aiheuttamia muutoksia, niin kuvaa n. 50mm polttovälillä. Polttovälin muutoksiahan pitäisi ensisijaisesti käyttää kuvan ulkoasun manipuloimiseen, eikä rajaukseen. Rajaus tehdään kävelemällä, tosin tämä ei ole aina mahdollista. Kannattaa aina kuvatessa vähän kysellä itseltään "miksi kuvaan juuri tällä polttovälillä?". Kiinteällä polttovälillä oleva linssi opettaa aika hyvin rajaamaan jaloilla.

Ts. kuten itse mainitsit, ni noihin vaatimuksiin ei ole muuta järkevää vastausta, kuin jokin mahdollisimman laajalla polttovälillä oleva linssi.

 

Hmmmh kirjoitti:

Kiitos hyvistä, käytännönläheisistä neuvoista!

Heräsi uusia kysymyksiä, jotka varmaan asiantuntijasta ovat alokasmaisia - alkeissahan minä vielä tosiasiassa pyörinkin.

Mainitsit, että jos haluan, että kuvan mittasuhteet vastaavat kuvattavan kohteen mittasuhteita, olisi hyvä kuvata 50 mm:n polttovälillä. Pitäisikö tällöin siis käyttää kiinteän polttovälin linssiä. Jos zoomaan Tamron 17-50:llä telepäähän se vääristää mittasuhteita jo aika tavalla? Entä jos kuvaan Sony 55-200:lla 55 mmm:n polttovälillä, vastaavatko silloin mittasuhteet jokseenkin toisiaan.

Noiden loittorenkaiden käyttö ei ole minulle oikein vielä avautunut. Ymmärrän kyllä, että niitä käytetään makroillessa: kuvauskohde saadaan lähemmäksi, muta toisaalta menetetään valovoimassa. Mutta millainen loittorengas mihinkin kuvaukseen, ja kuinka osaan valita oikean tiettyyn käyttötarkoitukseen?

Olisiko minun viisainta ostaa loittorengassarja? Ja voisiko loittorenkaita käyttää yhtä hyvin Tamronin kuin Sonyn objektiivien kanssa. Saisinko näin hyviä makrokuvia esimerkiksi ötököistä Tamronilla ja toisaalta esimerkiksi vuoren huomattavasti lähemmäksi Sonyn telezoomilla?

Kuinka vakavaa tuo valovoiman väheneminen loittorenkaiden käytössä on? Voiko kuvata vain päivänvalossa?

Mikä ero on loittorenkailla, telekonverttereilla ja telejatkeilla?

Siinä joitakin kysymyksiä, jotka voivat hiukan hymyilyttää yksinkertaisuudessaan, mutta minulle ne eivät vielä ole auenneet. Joka päivä opin kuitenkin (varsinkin näin lomalla ollessa) uutta ja sehän tässä harrastuksessa on hienoa...

Tuntuisi sinäsnsä järkevältä, jos ei tarvitsikaan ostaa uutta objektiivia, vaan voisi laajentaa jo omistamieni käyttömahdollisuuksia.

 

Huh mikä määrä kysymyksiä, mutta yritän nyt pikaisesti vastailla niihin. Googlettamalla löytää lisää...

Eli loittorengas ei tee mitään muuta, kuin muuttaa objektiivin tarkennusaluetta niin, että voit tarkentaa normaalia lähemmäksi. Eli jos voit normaalisti tarkentaa vaikka 50cm:n päähän, niin loittorenkaiden pituuden mukaan voit tarkentaa esim. 10cm:n päähän. Niillä saa siis normaalista objektiivista makro-objektiivin. Se ei vaikuta valovoimaan, eikä piirtoon, koska se on vain tyhjä putkenpätkä, ilman mitään optiikkaa (vie vain sähköt eteenpäin). Heikkona puolena on se, että et voi tarkentaa äärettömään sen ollessa kiinni. Loitot on parhainta ostaa juuri sarjana, niin sitä tarkennusaluetta voi säädellä laittamalla haluamansa pituisen loiton, tai jopa niiden yhdistelmiä.

Telejatke tai konvertteri sisältää optiikkaa, joka pidentää objektiivin polttoväliä, eli saa esim. 100mm:n muutettua parhaimmillaan 200mm objektiiviksi. Nämä tekevät kuvan sumeammaksi ja heikentää valovoimaa. Sumentumista joutuu vielä kompensoimaan himmentämällä aukkoa, jolloin valostuaika pitenee todella pitkäksi.

Eli loitot ja telejatkeet on aivan eri asioita ja niillä pyritään aivan eri asioihin. Niitä voisi teoriassa yhdistellä, mutta en ole tullut kokeilleeksi.

Tossa linkki mikä havainnollistaa melko kivasti polttovälin vaikutusta kuvaan + muuta melko oleellista asiaa:
http://villevaavu.org/camera/camera2.html

Kysele lisää jos jokin jäi askarruttamaan.

Edit:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Loittorengas

http://fi.wikipedia.org/wiki/Polttovälin_muuttaja

Loittorengas ei vaikuta kovin oleellisesti valovoimaan, koska se tosiaan puolittaa valovoiman vasta kun loiton pituus on sama kuin objektiivin polttoväli. Käytänössä loiton pituus on aina vähemmän kuin polttoväli, joten se jää tuota reilusti pienemmäksi.

Edit 2: Ja vielä sellaista, että kannattaa miettiä muutamaan kertaan, onko niiden hyvien kuvien saanti enemmän kiinni objektiiveista, vai mielikuvituksesta. Tekniikkaan keskittyvänä foorumina täällä unohdetaan aika usein mistä hyvät kuvat oikeasti koostuu. Hyvä sommittelu ja aihe tekee kuvasta aina hyvän, vaikka tekniikassa olisikin parantamista. Teknisesti hyvä kuva on surkea, jos siinä ei ole hyvää sommitelmaa, tai aihetta.
http://www.secondpicture.com/valokuvan_sommittelu.html

 

Suuret kiitokset valaisevasta vastauksesta, Hmmmh! Osaat selittää havainnollisesti. Antamasi linkit olivat myös erittäin hyviä; niiden takaa löytyy aloittelijan kannalta sopivan helppotajuista tekstiä.

Kyllähän nuo loitot olisivat makroilun kannalta käteviä, eivätkä ne ole mahdottoman kalliita. Telepään vahvistaminen täytynee unohtaa, vaikka olisikin mahtavaa kuvailla vaikkapa Uuden Seelannin eteläsaaren vuorijonoja etäältä. Mitään pitkää, painavaa putkea en edes haaveile hankkivani.

Olet tietysti oikeassa siinä, etteivät välineet kuvaa, vaikka olisivat kuinka viimeisen päälle hienoja tahansa, vaan kuvaaja. Siksipä yritänkin opiskellla asiaa ja harjoitella aherasti itse kuvaamista.

 

Tuohon alkuperäiseen kysymykseesi palaten, niin mikä on se ongelma mielestäsi noissa nykyisissä linsseissäsi? Mikä niillä ei nyt onnistu ja miten se näkyy kuvissasi?

Jos osaat vastata tuohon, niin sitten olisi helpompi miettiä mistä se johtuu ja voisiko jokin uusi linssi korjata sen.

 

No, siinäpä se onkin, kun en oikein ole vielä sisäistänyt näitä asioita, eli ts. ongelma ei ole oikein hahmottunut. Olen kerinnyt kuvata vielä kovin vähän, ehkä noin 500 kuvan verran. Voi tietysti kysyä, onko minulla olemassa edes kunnon ongelmaa.

Mutta jos hiukan selittelen.

Ensinnäkin mietin sitä, riittääkö Tamron 17-50 mm makrokuvaukseen. Hyviä ja jopa erinomaisia lähikuvia olen sillä kyllä napsinut, mutta miten sitten kun rupean kuvaamaan vaikka termiittejä, mehiläisiä ja kukkasia. Henkilökuvaukseen ja yleismaisemakuvaukseen Tamron varmaan on ihan kelpo objektiivi; piirto vaikuttaa tarkalta.

Sony 55-200 mm puolestaan on kohtalaisen hyvää jälkeä tekevä, mutta sillä ei voi kuvata kovin kaukaisia kohteita. Jos haluaisin esimerkiksi vaikuttavan kuvan Mount Cookista, joka on 3,7 km korkea vuori, niin siihen tarvittasiin varmaan tehokkaampi zoomi. Otin kolme vuotta sitten siitä kuvia digikameralla (Olympus Camedia 6,1 mp) kukkulan laelta Lake Tekapossa, mikä on n. 30 km:n päässä Mount Cookin huipusta. Kuvat ovat muuten ihan hienoja, mutta vuoren mahtavuus ei tule oikein millään tavalla esiin.

Sony 55200 mm on sikäli hyvä matkoilla, että se on varsin kevyt, huomattavasti kevyempi kuin Tamron.

Siinäpä taas tekstiä. Olenko ihan hakoteillä: tavoittelenko taivaita?

 

Kattelin että toi Tamron tarkentaa minimissää 27cm:n päähän, joten loitoista olisi makroilussa apua. Pääsisit vähän lähemmäksi kohdetta, mikäli se suostuu pysymään paikallaan. Termiitti on kyllä niin pieni kohde, että ehkä ei kannata edes yrittää ottaa yksittäisestä termiitistä kuvaa, vaan vaikka sellaista missä niitä on enemmänkin, tai sitten mielenkiintoista/nättiä taustaa vasten.

Noista puheista tuli sellainen kuva, että sinulla voisi olla tarvetta pitkälle telelle, vaikka 30km:n päässä olevan vuoren kuvaaminen voi olla aika hankala homma. Siihen jylhään vaikutelmaan kun vaikuttaa myös kuvakulma. Samalla telellä voisit sitten kuvailla lintuja ym. Laajakulmalla se vuori katoaa taustaan, joten tuohon se ei ainakaan sovellu. Muita käyttötarkoituksia sille kyllä tietenkin keksii. Rajulla laajakulmalla kuvaaminen menee helposti vähän pelleilyksi, jos ei osaa ottaa niitä kuvia niin, ettei se "venyminen" näy liian räikeästi. Aloittelijasta on yleensä kivaa kokeilla mitä kaikkea kummallista niillä saa aikaiseksi, mutta ne jaksaa viihdyttää lähinnä muita aloittelijoita. Älä nyt kuitenkaan käsitä tätä niin, että niille ei olisi mitään käyttöä, mutta niillä kuvaaminen on yleensä vaativampaa kuin teleillä.

Tarkoitit varmaan, että tuo Sony 18-70mm on kevyt, eikä 55-200mm? Tolla setillä suosittelisin kuitenkin jättämään sen kotiin, koska sinulla on sillä Tamronilla ja Sonyn telellä 17-200mm polttovälit hallussa.

Yksi melko hyvä tele hinta/laatu ajatellen on Sigman 120-400mm. Painoa sillä on 1,7kg, eli ei mikään kovin kiva kanniskella:
http://www.dpreview.com/news/0801/08013103sigma120400.asp

Mutta mutta. Ehkä suosittelisin sinun 500 kuvan kokemuksella, että hanki vaikka ne loitot alkuun ja kattele sitten myöhemmin noita kalliita hankintoja. Sulla on kuitenkin melko hyvä setti aloittelijaksi. Loitot ei kuitenkaan vanhene mihinkään vaatimuksien kasvaessa, joten niille varmasti löytyy käyttöä tulevaisuudessakin.

 

Kerrassaan kunnioitettavaa, että jaksat opastaa tällä tavalla, hmmmh!

Joo, kyllä se varmaan nin on, että noilla loitoilla saan makrokuvauksen sujumaan riittävän hyvin. Huvittava juttu, mutta ennen tätä päivää en ole loitoista kuullutkaan. Mutta tietämys lisääntyy hurjaa vauhtia. Koko kuvausharrastus vakavassa (mutta samalla hauskassa) mielessä alkoi minulla vasta reilu kuukausi sitten, kun aloin harkita järkkärin ostoa.

Teleputkiin en raatsi nyt sijoittaa; ovat ne niin tyyriitä (tuo mainitsemasi n. 700 e). Sonyn 55-200 mm tele on tosiaan kevyt (vain 295 g), joten se kulkee hyvin kameralaukun sivutaskussa.

Tutkin Sonyn ohjekirjaa, ja siinä mainitaan, että Sony a300:ssa on älykäs telejatke, joka käsittää 1,4 ja 2-kertaiset zoomauskoot. Mahtaako tällaisella telejatkeella olla tosiasiallista käyttöä. Digipokkareissahan digitaalisella zoomilla ei tee oikein mitään.

Luin jostain keskusteluketjusta mielipiteen, että tämä sovellus perustuu kameran rungossa oleviin kahteen kuvantamiskennoon, joita ei ole missään muussa kamerassamerkissä. Tämä älykäs telejatke tarvitsee Live-View -toiminnon, joka Sony a300:ssa on.

Kokeilin tuota älykästä telejatketta äsken sisätiloissa, ja havaistin, että se toimii yllättävän hyvin. Kuvan laatu ei näyttäisi paljon heikkenevän kaksinkertaisella zoomillakaan. Ulkokuvauksessahan se tietysti pääsee oikeuksiinsa, mutta en ole ehtinyt kokeilla, koska keksin koko ominaisuuden vasta nyt.

 

Tuo ainoastaan leikkaa kuvan reunoista ylimääräiset pois ja kuvan pikselimäärä pienenee samalla. 1.4x vähentää pikseleitä 5.6 megaan ja 2x 2.5 megaan. Saman pystyy tekemään kuvankäsittelyn avulla jälkeenpäin.

Sonyyn ei taida helposti löytyä halpaa kiinteää 50mm objektiivia. Mutta voit testata samaa Tamronilla 50mm asennossa. Kuvakulma on sama, mutta kiinteissä on usein suurempi valovoima.

En vaan itse ole ollut kovin innostunut 50mm objektiivista, vaikka sellaisen omistankin (Nikkor 50mm f/1.8), kuvakulma menee kroppikennolla omaan makuuni usein liian kapeaksi.
Itsellä olisi enemmän hinkua Sigman 30mm f/1.4 objektiiviin, joka taitaa olla kroppikennoisissa lähempänä sitä, mitä Hmmmh ajoi takaa. Mutta voi olla, että sitä ennen tulee itsekin hankittua tuo 17-50mm Tamron, jolla kyllä mielestäni pärjäät jo tosi hyvin reissussa ja tuo 55-200mm lisänä.

 

Sonyn "älykäs telejatke" just joo...

Hyvä pointti mali99:ltä, että kun olen kertonut polttoväleistä, niin tarkoitan aina kinovastaavia. Menee sekavaksi jos puhuu kroppikertoimella olevista ja kinokokoisista sekaisin.

Sigman 17-70mm makroilee myös, joten sitäkin kannattaa harkita Tokinan tilalle.

Loittojen kanssa kannattaa tarkentaa manuaalisesti, kuten aina makroillessa. Kannattaa muistaa nyrkkisääntö, että kun tarkennat johonkin tiettyyn pisteeseen, niin tarkennusalue on n. 1/3 siitä lähemmäksi ja 2/3 siitä kauemmaksi. Eli jos haluat koko kohteen teräväksi, niin tarkenna kohteeseen niin, että se tarkennuspiste on 1/3 kohteen etureunasta ja 2/3 takareunasta. Älä siis tarkenna sen etureunaan, koska silloin menetät 1/3 tarkennusalueestasi. Hmm voiskohan tota enää epäselvemmin selittää...?

Ja jos kuvaat raw:lla, niin valota aina "oikealle", eli tee kuvasta aina mahdollisimman paljon valottunut, kunhan se ei pala puhki. Voit tuoda valotusta alaspäin sitten raw:ta käsitellessäsi. Alivalottamalla menetät aina värisävyjä kuvastasi. Ainakin Canoneilla se kameran näytössä näkyvä esikatselukuva näyttää kuvan alueiden menneen puhki, vaikka oikeasti raw:ssa ne ei ole menneet puhki. Eli siis hae se oikea valoitus menemällä ensin yli ja tulemalla vähitelle alaspäin, kunnes kuva ei pala puhki.

 

Eipä saanut Sonyn älykäs telejatke teiltä, Mali ja Hmmmh, päänsilityksiä.

Itse mietiskelin, että saattaahan siitä jotain hyötyä olla. Esimerkiksi silloin kun kuvaan oksalla istuvaa lintua, tarkennan lintuun ja painan heti sen jälkeen nappulaa, joka 1,4-kertaistaa etsimessä näkyvän kuvan. Tällöin minun on helppo tarkentaa kohteeseenja sommitella kuva-ala, koska se näkyy suurempana.

Reunojen leikkaantumisesta ei ole suurta haittaa eikä paljon pikselimäärän pienenemisestäkään, sillä 5,6 megaa on vielä ihan kelpo määrä kuvapisteitä. Kaksinkertaisella suurennoksella pikselien määrä kyllä putoaa jo melko alas. Varsinkin hyvissä valotusoloissa voinee näin räpsiä ihan kohtuullisia kuvia etäältäkin.

Noihin kinofilmivastaavuuksiin viittaaminen on minulle vielä hiukan hämmentävää. Olen nyt ymmärtänyt niin, että 35 mm filmillä saadaan normaalikuvaa 50 mm:n polttovälillä. Omassa kamerassani kennon leveys on 23,6 mm, joten polttovälin kertoimeksi tulee n. 1,48 ja normaalikuvaa saadaan n. 33,8 mm:n polttovälillä. Toisin sanoen näillä polttoväleillä kuvattattaessa kohde näyttää samalta, katsottiinpa sitä ilman kameraa tai etsimen läpi. Eli jos haluan tallentaa todellisuutta mahdollisimman tarkasti, niin käytän tuota n. 34 mm:n polttoväliä.

Meniköhän oikein? Jos ostaisin kiinteän polttovälinlinnsin, niin päätyisinkö 35 mm:n polttoväliin, mikäki haluaisin ottaa esimerkiksi mahdollisimman luonnollisia henkilökuvia?

En ole täysin ymmärtänyt, mitä hyötyä on verrata näitä vastaaavuksia digijärkkäreistä puhuttaessa, koska käsittääkseni ei ole vielä kennoja, jotka vastaisivat tuota 35 mm:n filmiä. Tietysti niiden kannalta kyllä on hyödyllistä, jotka ovat sisäsistäneet nämä asiat filmiaikana.

 

Sonylla on omat makro-objektiivit F:2,8 50 mm. ja F:2,8 100mm.
Molemmat saaneet erittäin hyvät arvosanat testeissä. Molemmilla pääsee kuvaussuhteeseen 1:1, siis kohteen kuva tulee kennolle luonnollisessa
koossa. Näitä käyttäessä ei tarvita lisävälineitä. Voi tarkentaa poetaattomasti äärettömyyteen asti.
Vertailuja voi tehdä esim. http://www.photozone.de/sony-alpha-aps-c-lens-tests/378-sony_100_28

 

Kaikissa ammattikameroissa on kinokoon kennot, joissain jopa suuremmat. Sen lisäksi eri kameroissa on erikokoisia kennoja, joten helpompaa ottaa jokin yleisesti käytetty "kiintopiste" ja kaikki voivat sitten miettiä mitä se vastaa omassa kamerassaan.

Lähinnä tuossa Sonyn telejatkeessa nauratti tuo "älykäs". Kuvittelin nimestä sen sisältävän jotain monimutkaisempaa. Varmaan sommittelun apuna tuota voisi käytellä, mutta se ei valitettavasti toimi raw:n kanssa. Omasta mielestäni kuitenkin hyvä, että sinulla on ajatuksena tehdä se kuva mahdollisimman pitkälle heti kuvatessa, eikä niin että roiskitaan lonkalta ja katsotaan kotona mitä photarilla saisi aikaiseksi.

Laskeskelit ihan oikein noita polttovälejä, tosin keskustelin joskus aikaisemmin erään ammattilaisen kanssa, joka totesi asian olevan hieman monimutkaisempaa. En nyt pikaisesti löytänyt samaa ajatusta googlettamalla, kun olisin mielelläni virkistänyt omaa muistianikin. Pointtina oli kuitenkin että se polttoväli minkä saa tuon kertoimen avulla, kannattaa mielummin pyöristellä ylöspäin. Muutenkaan sitä ei kannata laskeskella aivan millilleen. Voisi siis karkeasti sanoa, että kaikki kiinteät objektiivit 34mm ylöspäin, mutta alle 50mm tuottaa jo melko lähelle keskivertoa ihmisen näköhavaintoa vastaavan kuvan. Voit kokeilla nykyisillä objektiiveilläsi mikä vaikuttaisi osuvan samoihin oman näkähavaintosi kanssa.

Tossa siitä raw:n valottamisesta. Älä kuitenkaan valota yökuvia noin rajusti, koska kohina ja valotusaika kasvaa kohtuuttomasti:
http://www.adobe.com/products/photoshop/pdfs/linear_gamma.pdf

Jos kuvaat raw:na niin kannattaa muistaa, että se kuva mikä tulee kameran näytölle, ei ole se tieto mitä tallentui kortille. Se esikatselukuva on siitä raw:sta tehty jpg, jonka muutos on tehty kameran senhetkisten asetusten mukaan. Eli se antaa vain karkean arvioin siitä mitä se raw sisältää. Raw:ssahan on ideana ettet anna kameran tehdä tuota muutosta, vaan teet sen itse esim. photoshopissa omien asetustesi kanssa. Voit siis esimerkiksi säätää valkotasapainon siinä vaiheessa.

Varo muuten sitä valkotasapainoa jpg kuvauksessa! Jos et osaa säätää sitä oikein, niin voi mennä satoja kuvia roskikseen. Sen säätäminen pitää olla hanskassa heti alusta saakka ja aina mielessä, jos kuvaat jpg:lle. Automaattiin ei voi luottaa. Harmaakortin käyttöön kannattaa ehkä kanssa perehtyä. Käytän itse sisätiloissa usein harmaakorttia, vaikka kuvaan raw:lle. Saan sillä kuvan näyttämään heti alussa mahdollisimman oikealta.

Edit: Esim. Hasselblad käyttää jo 36x48mm kennoja. Hyvä toi Hasselbladin mainos "If you thought you couldn't afford a Hasselblad... Think again." ja hintaa "vain" n.11 000e.

 

Benares kirjoitit :
"Minulla on nyt käytössäni Sony 300 ja siihen objektiivit:
- Tamron SP AF 17-50 F2.8"

(Linssi on ilmeisesti se eisa voittaja vuodelta 2006-2007)
Onko tuossa Tamronissa mielestäsi kuvauksessa jokin vika vai eikö valovoima F2.8 / 17mm poltolla vain riitä käyttöösi ulkokäytössä?.
Itse meinasin ostaa mm.jonkun vastaavan, mutta ilmeisesti juuri tuo opiska on hintaluokassaan paras kyseiselle polttovälille.

Hmmmmh tai joku muu tiedätkö ? onko tullut / tulossa markkinoille vastaavia tai parempia tsuumi objektiiveja tuohon hintaluokkaan jotka sopivat sonyn A-sarjaan ?.

Eikö voisi kuvata maisemia myös tuolla tamronilla ?, kun useinhan kuvaa kannattaa rajata jollain tavalla vai pitääkö olla kiinteä polttoväli linssi kun niihin saa hyvän valovoiman edullisesti ?.
Kiitos.

 

Kyllä on ilo lukea kommenttejasi, Hmmh! Jälleen tuli oikein kiinnostavaa ja minulle tarpeellista asiaa valotuksesta, raw-muodon käytöstä, polttoväleistä ja edellisessä viestissäsi myös tarkentamisesta. Kiitos niistä!

Kuvankäsittelyohjelmana minulla on linuxpohjainen Gimp. Aeiemmin olen käyttänyt Photohop Elementsiä, mutta täytyy tunnustaa, että kuvankäsittelyssäkin minulla on paljon opittavaa. Nythän sitä saa harjoitella, kun lähtee muokkailemaan raw-pohjaista kuvaa.

Kamerassa on valkotasapainolle esiasetuksia sään ja valonlähteen mukaan. Kuinka pitkälle niillä pääsee vai pitääkö hienosäätää ja jos pitää, milloin erityisesti?

Tulin osoittaneeksi vähäisen tietämykseni noiden kennokokojen suhteen - mutta nytpähän tiedän senkin.

SigfridK

Niin, nuo olisivat kiinnostavia linssejä; olen niistä lueskellut arvosteluja. Ovat vain melko arvokkaita, etenkin tuo 100-millinen.

 

Rekkarit kirjoitti:

Viisaammat saa vastata perusteellisemmin, mutta minä kerron oman näkökulmani.

Kyllä tuo Tamron on Eisa-voittaja. Valovoima riittää mielestäni maisemakuvaukseen mainiosti, ja varmasti on niin, että tulen nimenomaan sillä ottamaan useimmat kuvani.

Kun hankin jonkin uuden tuotteen, tutustun yleensä siihen perusteellisesti ja luen paljon testituloksia. Näin tein myös hankkiessani kameraani ja tuota Tamronin objektiivia.

Luin kymmenittäin perusteellisia englanninkielisiä arvosteluja siitä ja vertailin niitä vastaavan polttovälin linsseistä kirjoitettuihin arvosteluihin ja testituloksiin. Vähitellen vakuutuin siitä, että Tamron on tuolla polttovälillä paras valinta.

Olen ottanut sillä nyt viitisensataa kuvaa, enimmäkseen heikohkosti valaistuissa ja hämärissä oloissa (vuoden pimein aika). Silti kuvat ovat minusta hämmästyttävän tarkkoja.

 

Kyllä sillä Tamronilla voi hyvinkin maisemia kuvailla. Valovoima on vain sellainen juttu, että sitä harvemmin on liikaa. Usein linssit tekee sumeaa jälkeä suurimmalla aukolla, joten sitä parasta valovoimaa ei yleensä kannata käyttää, ellei ole aivan pakko. Tämä siis heikentää käytännössä vielä entisestään linssien valovoimaa. Rajaus kannattaa tosiaan ensisijaisesti tehdä kävelemällä lähemmäs tai kauemmas, mutta jos se ei ole mahdollista, niin joko muuttamalla polttoväliä tai tekemällä rajaus kuvankäsittelyssä.

Toi riippuu vähän kamerasta. Mulla ei ole mitään kokemuksia Sonyn järkkäreistä, joten en osaa sanoa tohon paljoakaan. Ajankohtaisena ongelmana on yleensä lumella kuvaaminen, jolloin automaatti yleensä sekoilee ja päivänvalo asentokaan ei aina tee ihan kunnollista jälkeä. Sisätilat on sitten se perinteisin ongelma, kun on yleensä erilaisia valolähteitä: ikkunoista tuleva valo, joku hehkulampulla oleva kattovalo ja halogeeni jalkalamppu. Yleensä kokeilemalla niitä valmiita asetuksia läpi, löytää jonkin melko hyvin toimivan, mutta harmaakortti on sitten se aika 99% varma vaihtoehto.

Gimpin raw muutoksista ei ole kokemusta, mutta UFRaw -plugari tekee ilmeisesti muutoksen 16bit moodissa mikä tuli positiivisena yllätyksenä.