Laitteistokokoonpano

Ei sen väliä, onko omaa vai lainattua tekstiä, osin virheellistä joka tapauksessa, joten halusin sen korjata.
Tekstiä lainatessa olisi muuten aina kohteliasta kertoa lähde.

Tämä nyt menee taas kerran aivan OT:ksi, mutta:
EPROM tyhjennetään UV-valolla, eli piiri pitää ihan fyysisesti siirtää UV-lampun alle tyhjennystä varten. Koko piiri tyhjenee kerralla. Se ei ole käyttökelpoista nykykoneissa, jos tarkoituksena on toistuva uudelleenohjelmointi.

EEPROM (sähköisesti tyhjennettävä ohjelmoitava ROM) ja FLASH ovat samantapaisia ja edellistä käyttökelpoisempia toistuvaan uudelleenohjelmointiin. Termit menevät osin sekaisin, jotkut pitävät FLASHia yhtenä EEPROMien alaluokkana, jolloin EEPROM tarkoittaisi kaikkia sähköisesti uudelleenohjelmoitavia muistipiirejä.

EEPROM, jossa mikä tahansa yksittäinen tavu voidaan kirjoittaa uudelleen, on FLASHia kalliimpaa. FLASHia taas pitää tyhjentää lohko (esim. kilotavu) kerrallaan (mistä nimikin juontaa juurensa). Molemmissa kirjoituskertojen määrä on rajallinen (luokkaa 100 000) ja kirjoitusnopeus melko huono, eli niitä ei voi käyttää nopeasti ja useasti muuttuvan tiedon tallentamiseen.

Mistä päästään takaisin BIOSiin.
Itse BIOS-ohjelma on siis FLASH-piirillä (käsittääkseni nykyisin luokkaa 2 Mb eli 256 kt), mutta sen muuttuvat asetukset ovat pienessä (luokkaa 64 tavua) paristovarmennetussa RAMissa (Non-Volatile RAM), jota myös valmistustekniikkansa mukaan CMOS:iksi kutsutaan. Samalla piirillä voi olla myös kello (RTC), joka pitää koneen ajassa.

CMOS-RAM tyhjenee, jos pariston antama sähkö loppuu, joten koko BIOS ei voi olla (pelkästään) RAMissa (Se voidaan kyllä kopioida RAMille lukunopeuden parantamiseksi, terminä "shadowing").
Toisaalta BIOSin muuttaminen (muuten kuin asetusten osalta) haluttaneen pidettävän melko vaikeana mm. virusten takia.
Uusimmat erilliset CMOS-RAMit sisältävät monesti sisäisen "10 vuoden" pariston.

Lisätietoa FLASHeista esim. http://www.intel.com/design/flash/articles/what.htm

Edit: Niin, yksi jäi vielä vastaamatta, eli uusissa koneissa se CMOS-RAM sijaitsee kai yleensä aina suoraan emon piirisarjassa (south bridgessä), vanhemmissa on yleensä erillinen mikropiiri, jossa on kello ja tuo muisti. BIOS taas nököttää ihan omassa pikku (FLASH-)piirissään.

 

Kiitos tarkennuksista ja vastauksista; siis koneessa oleva CMOS on siis samanlaista muistia kuin nuo muistikammat?Siis RAM muistia? Tämä näyttiksissä oleva on myös tietty RAM muistia eli RAM:ia on joka puolella konetta?

Eikö muka ensimmäisissä koneissa sitten ollut näin,että niissä oli ROM muisti ja siinä oli BIOS? Kai se oli sitten paristovarmennettu?

 

RAM-muistikin on aika laaja käsite, tarkoittaa noin karkeasti ottaen kaikkea muistia, johon voi kirjoittaa ja jota voi lukea kohtuullisen nopeasti.

Eli kyllä, näyttiksessä on RAMia, keskusmuisti on sitä, kaikki välimuistit ovat sitä ja joissakin piireissä, jotka tallettavat asioita, voi olla sitä sisällä. Silti, vaikka nuo kaikki ovatkin RAMia, ne ovat monessa suhteessa kovin erilaisia.

Tuo nimitys CMOS muuten tulee siitä, että ensimmäisissä PC-koneissa käytettiin ns. TTL-logiikkaa ja vain tuo muistipiiri oli siihen aikaa poikkeuksellisesti tehty CMOS-tekniikalla. Nykyisissä koneissa käytännössä KAIKKI logiikka (prossu, piirisarjat, muistipiirit, irtologiikka) on tehty CMOS-prosessilla, joten tuo nimitys on itse asiassa aika huono. Vanhat nimitykset vain ovat tiukassa. Maceissa tuota kutsutaankin kuvaavammin Parameter RAM:ksi (PRAM).

Ihan ensimmäisissä PC:issä ei ollut käyttäjän uudelleenohjelmoitavaa BIOSia eikä esim. reaaliaikakelloa. Kellonaika piti aina konetta käynnistettäessä syöttää uudelleen. BIOS oli käsittääkseni jo niissä EPROM-piirillä (en ole varma) eli BIOS päivitettiin (mitä käyttäjä ei normaalisti itse tehnyt, eikä tarvinnutkaan) vaihtamalla uusi, valmistajan toimittama, muistipiiri koneeseen. Ja ROM, PROM, EPROM, EEPROM tai FLASH-piirit eivät edelleenkään tarvitse paristovarmennusta.

Mutta eiköhän tämä riitä muistien käsittelystä tämän otsikon alla. Lisäkysymykset vaikka omaan threadiinsa.