divx reson muuttaminen?

Yliopiston sivu "sanoi näin":

Ääni on väliaineessa etenevää aaltoliikettä, paineen vaihtelua, joka koetaan kuuloaistimuksena.
Äänenpaineen voimakkuus ilmaistaan logaritmisen suureen, äänenpainetason (Lp) avulla, jonka
mittayksikkönä on desibeli (dB). Äänen taajuus on äänivärähdysten lukumäärä sekunnissa ja sen yksikkö on hertsi (Hz).
Ihmisen korva pystyy aistimaan voimakkuudeltaan 0-120 dB:n ääniä ja taajuudeltaan 20-20 000 Hz:n ääniä.
Kuulo on herkin alueella 1000-4000 Hz. Ihminen ei aisti suuri- ja pienitaajuisia ääniä niin voimakkaina kuin äänenpainetasoltaan yhtä suuria keskitaajuisia ääniä. Tästä syystä äänenpainetasoa mitattaessa äänen eri taajuuksia painotetaan käyttäen painotussuodattimia, joista tavallisin on A-suodatin. Näin äänenpainetasomittauksissa saatavat tulokset vastaavat paremmin kuulohavainnon mukaisia tuloksia. A-suodattimella mitattua äänenpainetasoa kutsutaan A-äänitasoksi (LA) ja sen mittayksikkö on dB(A).

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, miksi käytetään 48KHz:n ääntä?

 

Aivan, ei pidä sotkea näytteenottotaajuutta ja kuultavaa ääntä. Ns. Nyqvistin teoreeman mukaan näytteenottotaajuus on oltava vähintään 2 kertainen korkeimpaan samplattavaan taajuuteen nähden. (Samplays tarkoittaa analogisen äänen digitoimista.)
Ihmisen kuuloalueena pidetään tosiaan yleensä tuota väliä 20Hz - 20kHz, tosin jotkut ihmiset väittävät kuulevansa tuota korkeampiakin ääniä, jos vaan voimakkuus on riittävä. Myös alle 20Hz:n äänet tuntuvat, jos voimakkuutta on tarpeeksi.

Kun CD:lle haluttiin koko kuuloalueelle riittävä samplaustaajuus, valittiin 44.1kHz. Ilmeisesti joissain ammattilaitteissa oli jo aiemmin käytetty 48kHz:n taajuutta (en tunne asian taustoja sen tarkemmin). Teoriassa 48kHz:llä voidaan siis tallettaa jo lähes 24kHz:n taajuisia ääniä. Toisaalta tallennustilaa kuluu vastaavasti vähän enemmän, 48 tuhatta sanaa sekunnissa/kanava <-> 44100 sanaa (jos muuntimen tarkkuus on 16 bittiä). ATKssahan sana on kaksi tavua eli byteä, siis 16 bittiä.

Muuten, tuon 44.1 kHz:n sampletaajuuden riittävyydestähän tapeltiin jatkuvasti silloin muinoin kun CD teki tuloaan ja alkoi korvata vinyylisoittimia. Samoin siitä, riittääkö 16-bitin muunnos takaamaan riittävän dynamiikan ja äänenlaadun myös levyn hiljaisissa kohdissa.
Kaikkien mielestä ilmeisesti ei, koska DVD-levyyn perustuva SA-CD:kin on jo olemassa.

 

dRD: Hyvä kun tökkäät, jos kirjoitan potaskaa. Pitäisi malttaa olla tarkempi kuin kirjoittaa jotain julkisesti. Viime vuosina audioharrastukseni on pahasti hiipunut, enkä ehdi seurata uusinta tekniikkaa enää niin tarkkaan kuin ennen (seli, seli).
No, joka tapauksessa, Philipsin mukaan (toinen järj. kehittäjistä, toinen on Sony), SACD käyttää levyä, joka voi olla: a) yksikerroksinen 4.7GB, b) kaksikeroksinen vähän yli 9GB tai c) 4.7GB + tav. CD. Laserin aallonpituus on 650 nm, eli punainen (CD:ssä 780 nanoa).
Kuulostaa kyllä omaan korvaani aika paljon DVD-levyltä, sen takia kai heitin tuollaisen "arvauksen" DVD-levyyn pohjautumisesta. En ole tutustunut aiheeseen sen tarkemmin, joten voin hyvinkin olla väärässä.

 

No niin, Philipsin webbisivu http://www.sacd.philips.com kertookin FAQ:ssaan (teksti vähän muokattuna):
Q: What is SACD?
A: Super Audio CD is a new format developed by Philips and Sony. It uses DSD (Direct stream digital) and a 4.7GB disc with 2.8 MHz (pitäisi varmaan jatkua: sampling freq.).
Q: What is the difference between DVD-audio and SACD?
A: DVD-audio was developed based on the video format (DVD video) while the Super Audio CD was developed based on the audio format (CD). DVD-audio is based on PCM recording technology of the past but offers improved sound quality by using a higher sampling frequency and longer word lengths. The SACD, however, is based on
a superior recording technology called DSD which uses 1-bit delta-sigma modulation and a sampling frequency that is 64 times higher than that of the CD. This enables the SACD format to offer a frequency response of 100KHz and a dynamic range of 120dB
that more closely reproduces the shape of the original analog waveforms to produce a more natural, higher quality sound...

Jos osaan lukea tuota oikein, molemmissa on pohjana (fyysisesti) DVD-levy, SADC vaan käyttää tuota 1-bittistä ylisämpläystekniikkaa kun taas DVD-audio perinteistä monibittistä.

Sen verran tuosta samplaystaajuudesta on vielä mainittava (kun kerran näin tekniseksi juttu nyt meni), että sämplättävä signaali ei sitten saa sisältää taajuuksia yli 0.5x sampletaajuuden, muuten ne ns. laskostuvat kuuloaluelle. Tallennuksessa joudutaan siis käyttämään hyvin jyrkkiä alipäästösuodattimia leikkaamaan ylätaajuudet pois ja siksi kai esim. CD:n speksissä ylärajataajuus on 20kHz eikä 22kHz, jotta suodin voitiin ylipäätä toteuttaa.