Onko tavallisen musiikki- ja elokuvatuotannon kultakausi ohi?

(VUODATUSTA... Pakko päästää johonkin paineita. =) )

Kuluvan vuosikymmenen aikana on paljon puhuttu siitä, kuinka netistä imuroimalla tapahtuva piratismi on aiheuttanut äänitteiden ja elokuvien (myöhemmin tuotteet) tuoton pienenemisen. Useat eri tahot ovatkin alkaneet kehittämään tämän estämiseksi kopiointisuojausmenetelmiä sekä tukeneet tahoja, jotka valvovat, että näitä jo kehitettyjä suojauksia ei kierretä. Teknisten estojen lisäksi, olemme saaneet nähdä elokuvateattereissa, vuokraelokuvissa ja yleisissä medioissa massiivista kampanjointia kopiointia vastaan. Kopioinnista on tullut oikein maan vaiva. Vai onko sittenkään tullut?

Internetiä on tästä valloilleen päässeestä piratismista helppo syyttää ja koska kaikki ihmiset ovat moraalittomia raukkoja, jotka illan pimeinä hetkinä kopioivat kaiken mitä irtoaa netistä, niin totta kai tämä tulee vaikuttamaan myös tuotteiden myyntiin. Myös laajakaistayhteys on kaikilla sekä tieto erilaisista koodekeista ja taito käyttää niitä hyödyntäviä ohjelmia on kaikkien tiedossa, jotka vain tietokoneen osaavat käynnistää.
Myönnettävähän se on, että vaikka näitä tuotteita on kopioitu aina, niin vasta internet on tehnyt sen mahdolliseksi kaikille. Ei se kuitenkaan ihan niin helppoa ole, että sen osaa jokainen kansalainen ja useat eivät edes viitsi vaivautua opiskelemaan.

Kuitenkin Teosto ja muut valvovat tahot osoittavat syyttävällä sormella kuluttajaa samalla, kun luetellaan synkkiä lukuja myynnistä ja kuinka se on romahtanut taas viime vuodesta. Olisiko syytä kuitenkin laittaa kulutuslinja poikki ja hetken ajatella kenen varpaille on noussut seisomaan? Tällä hetkellä syydetään hirveitä summia kopiointisuojien kehittämiseen ja kirotaan, että ihmiset vähentävät ostamista päivä päivältä. Samalla kuluttajat nousevat takajaloilleen kun ihmettelevät miksi heidän eilen ostamansa levy ei soi heidän DVD-soittimessaan – joka on talon ainoa soitin. Kuluttajat ovat käärmeissään ja syystäkin. Heidän elämäänsä hankaloitetaan ja samalla syytetään heitä siitä, kuinka he itse aiheuttavat tämän. Ironista tässä on kuitenkin se, että ne jotka kopioivat tuotteensa netistä, eivät välttämättä edes tiedä että eilen imuroitu tuote on todellisessa elämässä kopiointisuojattu ja hankala katsoa tai kuunnella. Ei sen pitäisi näin mennä – rikollisesta toiminnasta pitäisi rangaista niitä ketä sitä harrastavat, eikä suorastaan avustaa lainkuuliaisia kansalaisia astumaan viimeisen aidan yli pimeälle puolelle.

Luvut kertovat kuitenkin karua kieltä. Tuotteiden myynti laskee, mutta en uskaltaisi väittää, että se on yksin piratismin syytä. Ihmiset muuttuvat ja tekniikat vanhenevat. Radio ei enää kerää perhettä ympärille, eikä sunnuntainen kaupparetki kiehdo enää koko sukua pakkautumaan samaan autoon. Uutuuden villityksellä on tapana latistua, kun rinnalle tulee muita korvaavia tuotteita. Joskus 1970 -80 luvulla musiikki on ollut kova tekijä nuorison viihdyttäjänä. Se on ollut osa mielenilmausta anarkistisella nuorella ja sillä on taisteltu sotaa vastaan. Kuitenkin nykyään erilaiset konsertit, klubit, radiokanavat sekä mahdollisuus tehdä jopa itse musiikkia on jakanut ihmisten mielenkiinnon kohteita. Samalla kun osa on tämän lisäksi siirtynyt täysin ostamaan musiikkinsa suoraan artisteilta, netistä ja kirpputoreilta on musiikkiteollisuus puskenut markkinoille itsekin tuotteita jotka jakavat ostajia ja tuonut musiikin myös DVD –muotoon. Tänä päivänä musiikin rooli tavallisen ihmisen elämässä on yhtä vakiintunut kuin matto eteisen lattialla. Se on oltava, mutta ei sitä hirveen herkästi tahdota vaihtaa uuteen koska vanhakin toimii.

Elokuviin tuntuu pätevän ihan sama. Elokuvissa käynti on vähentynyt kyllä, mutta siihen yksi suurin syy on melko varmasti kotiteattereiden yleistyminen. En itsekkään vaivautuisi maksamaan kymmentä euroa elokuvanautinnosta jos voisin katsoa sen kotona yli 24 tuumaisesta laajakuvanäytöstä ja kuulla monikanavaisena äänet. Vaikka sitten kuukausia ensi-illan jälkeen. Elokuvia vaivaa tosin toinenkin paha ongelma ja se on ideapula. Sama ongelma on lievänä myös musiikkipuolella, mutta elokuvaihmisiltä saa kuulla tästä samasta asiasta jatkuvasti. ”Täähän oli ihan ku Leon uusissa kuorissa, mutta huonompi.” ”Mä oon nähnyt tän ennenki, mutta tää oli huonompi.” Aika yleisiä kommentteja elokuvasta tulemisen jälkeen ihmisillä. Kuitenkin jatkuvasti pistetään suurempia summia tuotantoon ja isompia räjähdyksiä tehosteisiin. Aivan kuin se takaisi ihmisten kiinnostavuuden, mutta ei se toimi niin. Kiinnostavat aiheet ja mukaansatempaavat jutut ovat täysin loistaneet viime aikoina poissaolollaan ja tuntuu kuin elokuvamaailma olisi alkanut sutimaan tyhjää. Aina välillä tulee todisteita siitä, että kyllä elokuvatkin yhä myy, kunhan sieltä tulee jotain valtavirrasta poikkeavaa, kuten Matrix tai Sormusten herra. Kuitenkin hittituotteen jälkeen tulee tusina samalla kaavalla pinnalle pyrkiviä tehosterallatuksia, joiden huonosta myynnistä syytetään taas yllättäen isoa pahaa internetiä. Toivottavasti Matti opettaa, että elokuvan ei tarvitse olla kallis. Kunhan aihe koskettaa ja on tarpeeksi mielenkiintoinen ihmisten mielestä.


Entä jos ihmiset onkin vain muuttuneet? Elokuvat ja musiikki on nyt vanhenevan polven juttu ja nykynuorten juttu on autojen laittaminen ja bilettäminen? Jospa musiikki ja elokuvat onkin vuonna 2025 yhtä kova juttu kuin leipäkone on tänä päivänä? Häälahjapöydällä on uuden artisti hittisingle ja DVD viime kiertueelta ja hääpari ajattelee ”Pidetään se vuoden ajan hyllyssä ja sitten lapsi vois vaikka pudottaa sen, niin päästään eroon?” Mikä ihmeen suuri jumalallinen ihme se musiikkiteollisuus on, kun sitä nyt niin puolustellaan? Ei ketään noussut puolustamaan LA –puhelinten valmistajia, kun niiden aika alkoi jättämään ja myynti romahti.

Entä jos ihmiset onkin muuttuneet vaativammiksi. He eivät enää jaksa mennä kauppaan pläräämään tuhansia toisiaan toistavia levyjä vain löytääkseen sen yhden josta he viime viikolla radiosta kuulleessaan niin pitivät. He haluaisivat saada sen helpommin. Suoraan kotia ja internet on tehnyt sen mahdolliseksi. Itsekin kuulun tähän entä jos ryhmään. Ostan levyni nykyään vain iTunesista, koska en jaksa mennä selaamaan niitä kauppoihin. Tarjonta kaupoissa on kasvanut niin massiiviseksi, että oman artistin löytäminen on hankaloitunut ja uuden musiikin seassa on niin paljon tusinahittejä että harvemmin löytää uusia mielenkiinnon kohteita. Tuotteet halutaan helposti, jos se vain suinkin on mahdollista ja kaikilla kun on internet, niin kaikki tietävät, että se on mahdollista ja ovat nyt vain odotuskannalla. ”Koska se liike aukeaa siel netis, et saan sen uusimman svartsinekkarin elokuvan?”

Viimeiseksi olettamuksekseni säästin parhaimman. Elokuva ja musiikkiteollisuuden kulta-ajan nähneet ihmiset ovat aikanaan ostaneet hirveästi tuotteita. Samalla lailla kuin nyt nykynuoret kuluttavat hirveästi autoihin, tietokoneisiin ja kahvilailtoihin. Siihen aikaan mielipiteitä jakavia viihdykkeitä oli vähän, kun ko. tuotteet nostivat päätänsä ja ne olivat uutta. Niitä oli vain pakko saada. Nämä ihmiset jäivät loukkuun. He ostivat ja ostivat aina tutun artistin uusia levyjä ja mukavien näyttelijöiden elokuvia. Kuitenkin nyt nämä artistit kuolevat ja näyttelijät ikääntyvät, eikä uusia tuotteita heiltä enää tule. Uusia artisteja he eivät myöskään saa mistään, koska radiot soittavat vain sitä yhden linjan musiikkia pitkälti. Väistämättä tämä ikääntyvä sukupolvi lopettaa pikkuhiljaa ostamisen. Mitä tekee varttuva sukupolvi? No niin kuin jo sanoin – heitä ei enää kiinnosta musiikki. Se on vanha juttu, eikä siihen loppupeleissä ole edes aikaa, kun pitää pelata koneella ja illalla lähtee kaverien kanssa bilettää klubille.

LOpetan tähän vuodatukseni. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta eiköhän asiani tullut jo selville. Ottaa vain päähän tämä kuluttajien syyttäminen, kun syy on koko järjestelmässä.

Ugh. Olen puhunut.

 

Melekonen romaani, kannet puuttuu=)

 

En lähde arvioimaan p2p-verkkojen vaikutusta leffojen ja musiikin myyntiin, mutta itse olen sitä mieltä, että peliteollisuuden räjähdysmäinen kasvu on syönyt noilta kahdelta euroja ja dollareita.
Peliteollisuus on kovaa vauhtia tulossa noiden perinteisempien viihteen tarjoajien rinnalle ja menee samalla vauhdilla ohi (jos ei ole jo mennyt). Leffojen, musiikin ja pelien kohderyhmät on niin lähellä toisiaan, että kaikille ei yksinkertaisesi rahaa riitä.

Varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset sijoittavat nykyään niin paljon rahaa peleihin, että jostainhan se on silloin pois.

Elokuvateollisuudessa ottaa taas se päähän, että elokuvia pyöritetään perkuleen kauan teattereissa, ennen kuin ne tulevat myyntiin ja vuokralle. Ainakin minä haluan katsoa leffat nykyään kotona. On ikävä tosiasia, että jos haluan katsoa elokuvan kotona, niin saan sen yli puolivuotta aikaisemmin p2p-verkosta. Kotimaiset leffat on tässä tapauksessa poikkeus (ei löydy nopeasti p2p-verkosta) ja kävinkin katsomassa Matti-elokuvan viimeviikolla teatterissa, kun olisin joutunut odottamaan sitä olohuoneeseeni varmaan vuoden. Mielummin olisin maksanut saman rahan siitä, että olisin saanut katsoa sen kotona.

 

Lanttu oletko kirjailija ammatiltasi kenties? =) Menisin sanomaan että ei se aikakausi ohi ole. Vielä niitä DVD- ja VHS-elokuvia ostetaan, ja levyjä myös. Toki jos kuulet yhden hyvä kappaleen yhdeltä artistilta niin et kai mene koko levyä ostamaan? Itse kyllä tein niin joskus, mutta useampi ihminen mieluummin lataa sen kappaleen netistä, eikä siinä mene rahaa...

 

en jaksanut edes lukea, mutta oma mielipiteeni on että nykyiset mammuttimaiset musiikki ja elokuva yhtiöt musertuvat pian omaan mahdottomuuteensa ja niiden tilalle tulee pienempiä yrityksiä jotka toimivat teknologian ehdoilla eikä sitä vastaan.

 

Sanoisin että ei viihde-alan myynti voi enää paljon ylemmäksi pilviin nousta, koska ihmisiltähän loppuu rahat.

 

Hauska nähdä, että viestiini kuitenkin on vastattu sen pituudesta ja rönsyilystä huolimatta.

Kirjailija en taida olla tai sitten olen lahjakkaasti unohtanut hengentuotteideni julkaisut ja rahakaan ei ole tullut omaan taskuuni. Vaikka aikakausi on vielä menossa, niin kultakausi saattaa olla hiipumassa. Se on totta että DVD- ja CD-levyjä ostetaan ja tullaan ostamaan vielä pitkään, mutta niinhän sitä ihmiset ostavat yhä musiikkia LP-levyilläkin. Eli niin kauan kuin tarjontaa on, se menee kaupaksi, mutta ei vain enää niin hyvin kuin alussa.

Otan itsekkin toisinaan musiikkia P2P -ohjelmilla, mutta uskaltaisin väittää, että ennen pitkään se on kallista. Musiikkiyhtiöt pistävät P2P -ohjelmien vastataisteluun niin paljon rahaa, että se alkaa näkymään levyjen hinnoissa. Mutta jotta tästä ei tulisi moraalista jauhantaa, niin ei siitä sen enempää. Loppujen lopuksi juttuni ei edes tätä aihetta koske.

Mutta jatketaanpa tästä --

Sain muutamia ajatuksia lisää, kun luin noita vastauksia. Mietitäänpä elokuvateollisuutta. Olisiko todellakin niin, että ihmiset ovat nykyään niin innoissaan kotiteattereistaan, että eivät jaksa odottaa hittielokuvan tulemista kauppoihin vaan mielummin kopioivat sen, jotta saavat nauttia siitä omalla sohvallaan?
Käsittääkseni Yhdysvalloissa elokuvat tulevat teatterista DVD-levitykseen hyvinkin nopeasti, verrattuna Euroopan käytäntöön? Jos se on totta, niin eikö se olisi yksi ja sama, että tuleeko ne heti painosta myyntiin vai ei, koska ihmiset jotka sen hittielokuvan teatterissa haluavat nähdä, menevät vaikka se olisikin jo julkaistu DVD:nä. Eli olisiko yksi avain vauhdittaa elokuvien myyntiä se, että ne tuotaisiin nopeammin myyntiin?

Pistetään sitten vielä tämä klassinen juttu mukaan; Ostaisiko todellakin 300-500 euroa tienaava nuori opiskelija musiikkinsa, jos warettaminen kiellettäisiin niin hyvin, että se ei olisi enää mahdollista? En usko. Musiikin ja elokuvien ostovoima sijoittuukin tilastokeskuksen mukaan työssäkäyviin 25+ vuotiaisiin ihmisiin.

 

kyllähän noi elokuvat tulee nopeesti dvd:lle, ei ihmiset enää haluu maksaa ylikalliita lippuja elokuviin, kun pystyy kattomaan kotona dvd:ltä elokuvan hyvällä äännellä ja kuvalla.

mutta ei elokuva- tai musiikkiteollisuus mihinkään häviä.

väitteet että waretus tappaa nämä kyseiset teollisuudet on vaan huono propagandaa, näillä kyseisillä teollisuuden aloilla menee tänään paremmin kun koskaan aikaisemmin.

 

Niinpä! Saisivat vaan olla tyytyväisiä, eivätkä kokoajan itkisi muka menetettyjen tulojen perään. Kuinkas monta viihteollisuuden yritystä on esim. mennyt konkurssiin suoranaisesti piratismin takia. Eikä ole paljon mainittu julkisuudessa näitten piratismi juttujen sivussa miten paljon eri viihdeteollisuuden haarat tienaavat vuodessa, vain nämä "menetetyt" tulot mainitaan.

 

En näkisi, että ihmiset menevät elokuvateatteriin niinkään sen ison kuvan ja äänentoiston takia. Joskus aikanaan saattoi mennä, kun vaihtoehtona oli oman Finluxin "stereoääni" yhdestä kaiuttimesta. Mielestäni elokuvateatteriin mennään nyt viihtymään kavereiden kanssa ja aloittamaan tai lopettamaan iltaa. Kyse on myöskin lähtemisestä ulos, popcornista ja kavereista. Jos hintaa vertaa siihen, niin ei se loppujenlopuksi niin hirveän suuri hinta ole illanvietosta.

Mutta toisaalta se on totta, että ihmisten kynnys lähteä elokuvateatteriin on vähentynyt kotiteattereiden myötä. Ja mahdollisesti myös kiinnostuksen laskemisen myötä? (viitaten ensimäiseen viestiini...)

Waretus ei tapa, mutta vähentää myyntiä eikä sen tajuamiseen tarvita hirveästi aivojen toimintaa. Toisaalta waretusta on aina ollut olemassa, vaikkakaan ei näin suuressa mittakaavassa, mitä internet on mahdollistanut. Kertoohan suuri Legendakin, että Amigan syöksy oli piraattien syytä (Commondore lehti, joskus aikaa sitten.).

CD-audio sekä DVD-elokuvat alkavat kuitenkin menettää hohtoaan ja ovatkin pudottaneet myyntiään huomattavasti viime vuoden aikana (Lähde: RIAA), mutta ei sitä aiheuta piratismi. Samasta tilastosta voi huomata viime vuoden hittituotteen DVD-musiikin pään nostamisen, joka oli vuoteen 2004 verrattuna noussut yli 300%. Tämä tukee oikeastaan aika hyvin mielipidettäni siitä, että viihdeteollisuus on käännekohdassa, jossa perinteinen musiikki- ja elokuvatuotanto on päässyt mäen huipulle. Myynti jakautuu ja pudottaa pisteitä tietyiltä tahoilta.