Olen aloittamassa musiikki CD -arkistoni siirtämistä tietokoneelle ja tarvitsen neuvoa seuraavissa asioisssa: [bold]Suositeltava pakkausformaatti?[/bold] Tarkoitus on saada mahdollisimman lähelle alkuperäistä kuulostava pakattu tallenne. Mikäli löytyy häviötön pakkausmuoto niin aina parempi. Ainoa ehto formaatissa on että sen täytyy olla [bold]standardi[/bold]. [bold]Paras mahdollinen rippaussofta?[/bold] Käsittääkseni hyvin tärkeä osa onnistunutta rippausta. Pitää tietysti tukea yllä suositeltua pakkausformaattia. Softan täytyy pystyä tagittamaan tiedostot automaattisesti. Voit toki ketoa miten itse hoidat homman. Ja mikäli linkkejä vastaavanlaisiin projekteihin löytyy niin käyn mielelläni lukemassa. - Touho
Itse käytän häviötöntä FLAC kodekkia arkistoinnissa. FLAC on de facto standardi livetallentajien keskuudessa. Ja Metallica julkaisi omat viimekesän keikkansa tuossa formaatissa. Tosin mp3-soittimet eivät tuota tue mutta esim Winamp-tukee. Tosi "mp3-soittimessani" käytän WAV muotoa tai erittäin harvoin MP3:sta. Soittimeni tukisi myös OGGia mutta en ole jaksanut siihen tutustua. Rippaukseen olen käyttänyt EACia (Exact Audio Copy).
Kävin tutkailemassa tuota FLAC:ia ja se vaikkutti ihan lupaavalta. Huono puoli tuossa on että "pakkaussuhde" on aika huono 1:2, eli käytännössä ilmeisesti CD -levyllinen pakkaantuu n. 300-400 megatavuun. Tosin vaakakupissa painaa tuo häviöttömyys...
Jep, häviöttömällä pakkauksella tuo pakkaussuhde jää aika pieneksi. Mutta itselläni(kin) painaa vaakakupissa tuo häviöttömyys enemmän kuin tiedoston koko. Kovotila on halpaa ja DVD aihiotkaan ei paljoa maksa.
Ootko ajatellu että tekisit mp3:sia ja bittitasoks vaikka 320kbps?? Pitäs tulla ihan hyvää laatua.. paitsi jos sen täytyy olla todella häviötön niin sitten varmaan tuo FLAC tai sitten perinteinen Wav
Kyllä olen noita 320 kbis/s MP3 ja OGG -pakkauksia miettinyt ja mikäli tutkimusten mukaan noista kahdesta pitäisi valita niin näillä näkymin OGG:n kannalle kääntyisin. Vaikka se taitaa kyllä olla niin että suuremmilla bittivirroilla ei äänenlaadussa ole juuri mitään eroa. FLAC -pakkausformaatilla on tällä hetkellä aika huono tuki eri päätelaitteissa ja softissa. Tähän argumenttiin nojaten kaikkein varmin formaatti olisi tuo MP3. Vaikuttaa yksinkertaiselta asialta, mutta tuntuu menevän vaikeaksi Ajatuksena minulla että tuon digitointirumban käy kerralla läpi ja sitten niitä voi kuunnella vielä 20 vuoden päästä. Levyjä on kuitenkin noin 600...
Itse käyttän MP3:a suurilla bitrateilla juuri tuon yhteensopivuuden vuoksi. Enkä omista sellaisia laitteita joilla erottaisin korkealla bitratella pakatun mp3:n ja flacin äänen perusteella toisistaan. Rippaukseen suosittelisin CDex -softaa ja lame codekkia, paras kombinaatio atm, imo. CDex:ssä on se hyvä puoli, että se osaa käyttä CDDB:tä netistä, eli 99% todennäköisyydellä löytyy cd:n esittäjät/kappaleiden nimet nappia painamalla, säästyy paljon kirjoittamista. Ja Pystyy asetuksia muokkaamalla tekemään niin, että laittaa vain cd:n sisään ja painaa F9:ä niin automaattisesti hakee kappaleet, tekee playlistin ja mp3:set omaan kansioonsa, jonka nimeämisen saa myös itse päättää.
Mun suositus pakkaus formaatiksi MP3 ja koodekkina lame ja sen asetuksina --alt-preset extreme, eli siis VBR laatu keskiarvoltaan noin 250 Kbit/s...eli ideanahan on se, että biisien kohdat, jossa ei kuulu mitään vedetään esim. 192 Kbit/s laadulla ja esim. korkeimmat kohdat 320 Kbit/s laadulla...itelle on toi ainakin riittänyt ihan mukavasti... Kannattaa pakata muutama testi kappale ja vertailla noita laatuja keskenään...
Jos arkistoimisesta on kyse niin et varmasti halua ryhtyä tuohon projektiin uudestaan myöhemmin, joten tästä syystä suosittelisin häviötöntä formaattia. Ne voit kääntää milloin tahansa waviksi tai automaattisesti johonkin uuteen formaattiin jos näyttää että parempia formaatteja ilmaantuu. Tilaa losslessit vievät, musiikkilajista riippuen, noin puolet wavin viemästä tilasta. Itse olen välimallin ratkaisuna käyttäny musepack -formaattia rippauksiini. Sitä pidetään laadultaan parempana kuin mp3:a, ja tärkeämpänä se transkoodautuu mp3:ksi vähemmillä artefakteilla kuin muut häviölliset formaatit (eli mukaanlukien mp3->mp3 -muunnos). Voin siis tehdä noista mpc (--insane) -tiedostoista tehdä kannettavaan käyttöön esim. 128kbps-mp3:a, ja käyttää normaalikuuntelussa noita ~230kbps mpc-tiedostoja. Rippaussoftaksi ehdottomasti EAC, jonka virheenkorjaus on muita parempi. Secure-moodissa tottakai. Tai mikäli omistat Plextorin aseman on plextools hyvä tai jopa parempi vaihtoehto EAC:lle (vain plextorin asemille).
Jeps, pfr:n kanssa samaa mieltä ja etenkin kun itsekin sanot, että olisi kiva kuunnella vielä 20 vuoden päästäkin ja tarkoitus on arkistoida ;-) Silloin ainoa ratkaisu oikeastaan on tallentaa lossless-muodossa. Niistä saa nopeasti muunnettua mp3:ksi kannettavaan soittimeenkin. Tuossa on vähän sama kuin videoiden arkistoinnissa (siis kotivideoiden). En minä niitä divx:nä tai DVD:nä arkistoi vaan DV-nauhalle palautettuna eli siinä alkuperäisessä formaatissa mahdollisimman vähillä häviöillä. Editoidessahan saattaa tapahtua pientä laadun hekentymistä jos joudutaan pakkaamaan uudestaan ja lasketaan _efektejä_ (fade in/out).
Tein tuossa eilen illalla hieman testejä MP3 (CDex + LAME) ja OGG -formaateilla 320 kbit/s ja ei ainakaan minun laitteilla huomannut mitään eroa alkuperäiseen WAViin. Kaikesta huolimatta olen päätynyt käyttää FLACia. Ihan vaan siitä syystä että pakkaamaton on aina pakkaamaton. Tulevaisuus sitten näyttää onko valinta oikea mutta kuten joku jo mainitsi, arkistosta voi aina tehdä haluamansa formaattimuunnoksen (toivottavasti nappia painamalla) ja tietää että siitä muunnoksesta tulee mahdollisimman hyvälaatuinen. Niin ja tietysti Metallicakin käyttää FLACia Rippaussoftaksi ajattelin valita tuon EAC:in. Pääasiallisena syynä tuo Secure -moodi. Vastaavaa ominaisuutta en löytänyt CDex:stä vaikka sellainen siinä saattaa olla. Täytyy kuitenkin vielä testata tuota EAC:ia ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. Laskeskelin tuossa että FLAC pakkaa musiikkia sen verran että tuollainen 250 Gb kovalevy pitäisi riittää. Muutama DVD -levykin kuluu varmuuskopiointiin. Kyllä tämä suunnitteleminen vielä menee, mutta hirvittää se työmäärä mikä tulee projektiin menemään. Täytyy vielä miettiä tuo tiedostojen nimeäminen tarkkaan läpi ennen kuin alkaa lopullista rippausta suorittamaan. - Touho
No onnea vaan sun suureen rippaus työhön.. Mulle ei tuu semmoista sillä laitan aina levyn koneelle kun ostan
Onnittelut Touholle projektin aloittamisesta. Päädyin kanssanne (n_r,pfr+touho) samaan ratkaisuun oman cd-kokoelmani digitoinnissa. Levyjen nimeämisessä noudatin tällaista tapaa: <artist>\<year> - <album>\<number> - <title> Various Artists\<album>\<number> - <title> Vuosiluvun ansiosta albumit järjestyvät tiedostonäkymissä julkaisujärjestykseensä. Kappaleen nimessä en uskonut tarvitsevani kuin kappaleen järjestysnumeron ja biisin nimen. Näin tiedostot järjestyvät myös alkeellisimmissa soittimissa oikeaan soittojärjestykseen. Mukaan syötettävien metatietojen ja nimeämisen osalta joutui ottamaan kantaa mm. seuraaviin asioihin: Metatiedot - Kaikkiin kappaleisiin syötetään/haetaan perustiedot (title,artist,album,genre,tracknumber) - Syötänkö kappaleen tietoihin levyn julkaisuvuoden vai kappaleen levytysvuoden? Ongelma korostuu kokoelma-albumien kohdalla. Jatkossa olisi mukavaa rakentaa soittolistoja myös kappaleen julkaisuvuosien perusteella - Mitä muuta tietoa haluan tallentaa kappaleeseen (säveltäjä, sanoittaja, sanat yms.)? Nimeäminen - Yhteensopivuus: - käytänkö tiedostoissa alaviivaa välilyönnin sijasta? - poistanko å-, ä- ja ö-kirjaimet ja korvaan ne englantilaisilla vastineillaan (a,a,o)? - Kuinka tupla-albumien kohdalla menetellään? Kappalekohtaisista vuosiluvuista olen joutunut tinkimään ajanpuutteen vuoksi. Öökköset ja välilyönnit olen korvannut edellä kuvaamallani tavalla - ainakin kappaleiden tiedostonimissä. Kappaleiden sanat olen sijoittanut erillisiin tekstitiedostoihin, jotka olen nimennyt kappaleiden kanssa yhdenmukaisella tavalla. Päädyin tähän ratkaisuun, koska en vakuuttunut nykyisten kappaleiden sanojen tallentamiseen tarkoitettujen id-formaattien toimivuudesta. Tupla-albumit sijoitin aina yhteen kansioon. Kappaleiden album-tagiin olen lisännyt varsinaisen nimen jälkeen [cd x]-merkinnän kertomaan oikeasta levystä. Rippaamiseen, konvertointiin ja nimeämiseen olen käyttänyt sekä Foobar2000:sta että Poikosoftin Easy CD-DA Extractoria (maksullinen). Tämä ratkaisu on toiminut itselläni tähän mennessä. Miten te muut olette ratkaisseet vastaavia ongelmia?
Olen päätynyt lähes samansuuntaiseen tiedostojen nimeämiskäytääntöön mitä Rieekan. Alla omani: <artist>\<artist> - <album> (<year>)\<artist> - <number> - <title> Various Artists\<album> (<year>)\<number> <artist> - <title> Syy miksi viljelen tuota artistin nimeä eri hakemistotasoilla on se että siirrettäessä yksittäisiä tiedostoja tai hakemistoja eri laitteiden välillä säilyy informaatio artistista suoraan tiedoston nimessä. Esimerkiksi tiedosto 02-onion_soup.mp3 ei sano suurimmalle osalle juuri yhtään mitään, mutta mikäli siinä olisi artistin nimi ensimmäisenä, olisi se jo havainnollisempi. On muuten 22pistepirkon sekava kalppale... Kokoelmalevyjen tiedostojen nimi rakentuu eri tavalla mitä kokonaisissa albumeissa. Tämä ainoastaan siksi että kappalleet listautuvat oikein kovalevylle. Rieekan ajatus albumien nimeämisestä vuosiluvun mukaan on hyvä. Tämä voi olla elitärkeä TODELLA MASSIIVISISSA arkistoissa. Esimerkiksi Kari Peisamolta on ilmestynyt käsittääkseni yli 40 almumia ja sinä tuo vuosilukujärjestys on melkein must. Itselläni on yhdeltä artistilta korkeintaa 10 levyä, joten tuo vuosiluku on toissijainen juttu. Minä ajattelin käyttää vuosilukuna levyn julkaisuvuotta. Yksittäisen kappaleen levytysvuosi voi tietysti olla joskus merkitsevä, mutta siitä tulisi liikaa hommaa. Levytysvuotta on käytetty mm. Suomen äänilevyarkiston listauksissa: http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/index.php Itse ajattelin jättää ääkköset suosiolla pois, mutta välilyönnit ajattelin säilyttää. Harvoin tulee nykyään ongelmia noiden välilyöntien kanssa, mutta ääkkösten aiheuttamiin ongelmiin joutuu kyllä edelleen törmäämään. Itse ajattelin tagittää tiedostot niin ID3 versioilla 1 ja 2. Mahtaakohan tuon olla viisasta vai kannattaisiko tyytyä jompaan kumpaan? Täytyy ajatusten antaa hautua vielä vähän aikaa ennen kuin alkaa puurtamaan. Hätäilemällä saattaa livahtaa paskat housuun. - Touho
Lisäänpä vielä oman korteni kekoon: Jos tarkoituksesi on kuunnella musiikia tietokooneelta, niin kannattaa miettiä, että onko järkevää käyttää häviötöntä koodekkia. On olemassa monia audioformaatteja, jotka ovat ~170-200 kbps bittivirralla lähes täysin samantasoisia kuin alkuperäinen CD. Parhaana häviöllisenä formaattina on yleisesti pidetty Musepackia (MPC), etenkin 170-200 kbps bittivirralla. Jos taas tarkoituksesi on tehdä varmuuskopioita audiolevyistäsi, niin kannattaa pakata suoraan häviöttällä koodekilla. Tällöin voi olla täysin varma laadusta. Jos taas tarkoituksena on sekä tehdä varmuuskopioita levyistä, että kuunnella niitä tietokoneelta, niin kannattaa ensin pakata häviöttömällä, sitten kärväyttää koko kokoelma DVD-R-levyille (jos löytyy DVD-RW-asema) ja pakata sitten koko kokoelma tietokoneelle esimerkiksi Musepackilla. Tällöin säästyy todella paljon kiintolevytilaa. Itselläni tuli vastaan tuo kiintolevytilaongelma, kun tein audiolevyistäni varmuuskopiot tietokoneelle. Ratkaisin ongelman polttamalla varmuuskopiot DVD-R:lle ja pakkasin musiikin sitten MPC:llä. Jos kokoelma ei ole turhan iso, niin silloin voi tietenkin tallentaa levyt suoraan häviöttömänä kovalevylle. Rippaussoftana kannattaa käyttää ehdottomasti EAC:ta. Audion toistamiseen kiintolevyltä kannattaa taas käyttää Winampin sijaan foobar2000:tta. fb2k on laadultaan parempi audiosoitin ja tukee defaulttina lähes kaikkia audioformatteja, sekä sisältää ReplayGain tuen. fb2k:lla voi siis suoraan tasata kaikkien albumeidein äänentason samalle tasalle, niin ei tule ärsyttäviä äänitasonvaihteluita. Tässä vielä muutamia linkkejä aiheeseen liittyen: HA.org: Which is the best lossless codec? - http://www.hydrogenaudio.org/forums/index.php?showtopic=29655 EAC Tutorial - http://users.pandora.be/satcp/eac03.htm#- fb2k Special Installer - http://www.saunalahti.fi/cse/foobar2000.php Audion pakkaaminen suoraan EAC:lla - http://www.saunalahti.fi/cse/EAC/index.html ReplayGain - http://replaygain.org/
Itse valitsisin häviöttömän/häviöllisen formaatin väiltä sen mukaan, onko tarkoitus säilyttää alkuperäiset levyt, ja millaisilla laitteilla aiot sitä arkistoa kuunnella (ja missä). Arkistointi 20 vuodeksi voikin olla jo hankalampi juttu, itse poltettujen DVD:n luotettavuus kun on mitä sattuu, ja kovalevy voi hajota totaalisesti ihan koska tahansa. ID3-tag v.2:n ongelma on, että jotkut softista voivat poistaa/rikkoa sen, koska eivät tajua sitä, mikäli tiedostoja sellaisilla softilla käsittelee (esim. Mp3DirectCut). Toisaalta en näe juurikaan syytä koskea alkuperäisiin arkistotiedostoihin. Joku Mp3Gainin ajaminen saattaa tietysti houkuttaa, jos vaikka autoon haluaa tiedostoja siirtää. Mitä muuten tarkoittaa, että formaatin on oltava standardi? MPEG (ja sitä kautta MP3) on kansainvälinen standardi, mutta voiko FLACia sanoa standardiksi? Eikös se ole aika pienen porukan oma tuotos? Tosin open source, joten kaipa sille tukea löytyy vielä sittenkin, kun uudet prosessorit eivät enää suorita näitä nykyisiä Windows-ohjelmia.
Alunperin arvioin että levyjä olisi noin 600, mutta en viitsi ihan kaikkea sontaa arkistoida niin veikkaan että määrä jää 400-450 levyn välille... Osa levyistä on myös poltettu pakatuista formaateista ja ne lentää suoraan roskikseen. Kyseessä on nimenomaan arkistointiprojekti ja teen levyistä varmuuskopiot FLAC -muotoon. Vaikuttaa kyllä kaikin puolin järkevältä formaatilta ja toimii vanhassa koneessani erinomaisen hyvin. Rippauksen olen jo aloittanut ja voin kyllä kertoa että en TODELLAKAAN aio tehdä tätä hommaa kuin kerran! Työmäärä on helvetillinen. Olen siirtänyt materiaalia nyt 3 iltaa ja levyjä on siirtynyt ~ 30. Normaalisti levyn rippaamiseen menee aikaa 10 - 15 minuuttia. Mutta esim. kopiosuojatuissa levyissä menee noin tunti - Touho
