Olen viime aikoina hieman tarkemmin perehtynyt digikuvauksen maailmaan. Aikaisemmat kuvaukset ovat olleet lähinnä sellaista perus räpsimistä (esim. jokavuotinen valokuva yli/ali -valottuneesta joulupukin muovinaamasta. Enempi kiinnostus lähti siintä, kun olin kuuntelemassa erään luontokuvaajan luentoa. Hän oli "ottanut" hienoja kuvia, mutta. Onko se oikein, että kuva näyttää päivällä otetulta, vaikka kuvaus on tapahtunutkin pilkko pimeällä, tai että taivas näytää aivan eri väriseltä, mitä se silminnähden on jne.? Kameran asetuksia säätämällä, tietokoneella muokkaamisesta puhumattakaan, saa siis täysin eri näköisiä kuvia, miltä kuvattavat kohteen omin silmin nähtynä näyttävät. Näin saa tehtyä hienoja kuvia, mutta onko se enää valokuva, vai tietokoneella tehtyä grafiikkaa? Missä menee kuvamanipulaation ja "normaalin" kuvan jälkikäsittelyn raja? Itse arvostan paljon enemmän sellaisia kuvia, jotka ovat mahdollisimman aitoja ja todenmukaisia. Toisaalta, parannellut kuvat ovat lähes poikkeuksetta upeampia, joten ottaakko tulevaisuudessa epätodellisia taidekuvia, vaiko neutraalimpia otoksia, jotka ovat mahdollisimman totuudenmukaisia? Kyllähän luonnossa kuitenkin on upeita ilmiöitä, mitä on mahdollista kuvata, yleensä ne eivät kuitenkaan kuvamanipulaatiolle pärjää. Oma lukunsa on taas, se miten onnistua ottamaan sellaisia kuvia jotka näyttäisivät prikulleen siltä mitä todellisuudessa. Dikikuva -lehdessä(nro.16)neuvottiin miten aamu-uniset voivat lisätä aamun usvan päivällä otettuihin järvikuviin, se menee minusta ainakin jo aivan liian pitkälle. Onhan siinä aamu-usvassa kuvaamisessakin jo oma tunnelmansa ja viehätyksensä, jota en itse luonnossa liikkumisesta tykkäävänä ihmisenä ainakaan haluaisi jäädä kokematta. Miten voimakkaasti teillä on tapana kuvia käsitellä? Ehkä itse jatkossa kuvien "hienosäätöä" tulee enemmän tehtyä, mutta isompaa manipulaatiota tuskin tulen ainakaan lähiaikoina tekemään. Täytyy vain aina muistaa kertoa, että kuvia on muokattu! Se jää harmillisen monelta tänäpäivänä tekemättä. Ainakin tulen tallentamaan muokatunkuvan ohella, myös sen alkuperäisen. Saa kertoa vapaasti omia ajatuksia aiheeseen liittyen...
Pyrin enimmäkseen käsittelemään kuvat siten, että ne vastaavat mahdollisimman tarkasti sitä tilannetta kun ne on otettu. Tosin noinkin toimimalla joutuu joskus käsittelemään aika paljon. Kuvaan raw-kuvia, niin silloin käsittely on oikeastaan aika pakollinen toimenpide. Lähinnä kyllä säädän vain tasoja ja terävöitystä. Joskus myös esim. puhki palaneen näköistä taivasta pystyy pelastamaan pienellä säädöllä. Voiko digikameralla edes saada aikaiseksi käsittelemätöntä kuvaa... Jos et itse käsittele, niin jätät käsittelyn kameran huoleksi, onko se sen oikeampi versio kuvasta? Ainakin minä haluan itse päättää miltä kuvani näyttää.
Ymmärrän kyllä mitä ajat, mutta nähdäkseni mitään rajaa ei voi asettaa, koska se olisi keinotekoinen. Käsitykseni mukaan ns. "normaali" kuvaa ei ole olemassa. Minulle valokuvien käsittely on jokapäiväistä toimintaa sekä välttämättömyys. Mitä tulee vaatimukseen kertoa kuvakäsittelystä, se ei valokuvateoksen kohdalla ole mielestäni järkevää tai edes tärkeää - teos lopulta ratkaisee - ei miten se on tehty. PS. mikäli jatkossa kiinnostaa pohtia tai lukea asiaa niin suosittelen tutustumaan seuraavaan kirjallisuuteen: Leena Saraste Valokuva - pakenevan todellisuuden kuvajainen. Kirjayhtymä 1980 Valokuva tradition ja toden välissä. TaiK ja Musta taide 1996
Valokuvauksen tarkoitus on minusta muistojen buustaaminen eli tarkoitan että et muista jotakin juttu esim lomalta mut kun näet kuvan niin se kuvan otto hetki ja tapahtuma tulee selkeästi mieleen Joskus messuilla kysyin " ammattilaiselta " kännykkä kamerasta hän vastasi känny kamerat on tyhjää parempi kun vaihto ehtoina on muisti kuva tai muisto kuva En ole myynyt kuvia lehtii mut yks tuttu on Hänen lyhyt kommentti kuva käsittelystä on Esim kun joku harvinainen lintu tuli kameran eteen niin sillon kuvaus olot ym ei aina ole parhaat kyseisessä kuvassa alkuperäinen kuva oli yli valottunut toinen siipi ja varjon peitossa oli osa lintuu Joten siitä ei kukaan maksa eurookaan joten kuvan käsittelyllä hän muutti niin et valotus oli tasainen koko kuvassa näin sai kuvan myytyä Itellä kuvakäsittely rajoittuu valotuksen ja värien korjailuun Ite sanoisin että kaikki kuvia on jotenkin käsitelty mut jos kuvasta poistetaan tai lisätään jotakin mitä kuvaus hetkellä oli tai ei ollut se on sitä kuvakäsittelyä Eli valotuksen ja värien " korjaus " ei ole sitä minusta Tämä kuva on juuri sellainen kun kamera sen otti Mut tässä kuvassa jouduin lisää valotusta koska alkuperäinen kuva oli hyvin tumma Minusta ei ole väärin lisätä valotusta jotta muutkin näkee kuvan pahoittelen mulla lukihäiriö joten siitä ei kannata valittaa
Itse muokkaan ottamia kuvia oikeastaan vain säätämällä valkotasapainoa ja kontrastia. En haluaisi oppia lisäämään kuviin mitään tuon keinotekoisempaa. Kuvat vaan jäävät mielestäni tylsiksi jos kontrastia ei säädä. Mutta on minä lähtisi keinotekoista usvaa tekemään. Valokuvaamisen parhaita puolia on juuri se ulkona liikkuminen eri säällä, eri kellon aikaan. Kontrastista huolimatta haluaisin kuvan muistuttavan mahdollisimman paljon todellisuutta. Toki minullakin on näitä liioittelu kuvia..
Aika laaja aihealue, mutta yritän nyt tiivistää jotain tähän jotain omia ajatuksiani aiheesta. Ensinnäkin itse en jälkikäsittele kuvia juuri ollenkaan, tosin printtiin menevät kuvat on sitten vähän eri asia (terävöittämiset, värit ym...). Jos jotain jälkikäsittelen, niin se on lähinnä roskien poistoa ja croppausta. Tämä "tapa" johtuu ehkä taustastani diojen kanssa, jolloin kuva täytyy tehdä ottaessa, eikä jälkikäteen. Kuvatessa käytän kuitenkin kameran mahdollisuuksia tilanteen mukaan aika paljonkin, joista polttovälin muuntelu, pitkät valotukset ja salamat ehkä yleisimpinä. Melko pienetkin polttovälin muutoksethan vaikuttaa kuvaan hyvinkin selvästi. Pitkä valotusaika (ja joskus erittäin lyhyt) taas mahdollistaa sellaisten asioiden kuvaamisen mitä silmä ei normaalisti joko erottaisi, tai ehtisi näkemään. Toisaalta jos ajattelee virtaavan veden kuvaamista, niin kumpi on totuudenmukaisempaa, kuva lyhyellä valotusajalla, jolloin vesi pysähtyy, vai pitkällä, jolloin vesi muuttuu "usvaiseksi"? Salamalla ja valon heijastamisilla ym voi vaikuttaa hyvinkin paljon kuvaan ja tähän valon tarkoitukselliseen hallitsemiseen studiokuvaaminen paljolti perustuukin. Ovatko nämä sitten "taidekuvia", vai "todellisia" on sitten jokaisen itse pohdittavissa. Pelkällä kuvakulman muuttamisellahan voi myös saada hyvinkin erikoisia otoksia, kun asettelee kuvassa olevat kohteet sopivasti. Toisaalta jos ajattelee valokuvausta yleisemmin, niin alkujaanhan valokuvausta ei pidetty ollenkaan taiteena, koska se oli "vain" todellisuuden dokumentointia. Usein kuvaajat pitävät itseään ainakin jossain määrin "taiteilijoina", jolloin voi miettiä missä tämä "taiteellisuus" sitten oikein on jos kuvauksella pyritään dokumentointiin? Toisessa ääripäässä on taas kuvan ja maalauksen raja, jonka voi ajatella menevän teoksen ja kohteen suhteessa. Kuvalla on aina jonkinlainen suhde kohteeseensa, eli kuvasta löytyy aina jokin todellinen hetki jostain ajankohdasta. Maalauksen voi tehdä ulkomuistista tai pelkästä mielikuvituksesta, eikä sillä tarvitse olla valokuvanlaista suhdetta kohteeseensa. Eli niin kauan kuin tämä yhteys ei ole kadonnut, niin kyse on ainakin jonkinlaisesta valokuvauksesta. Tästä päästään siihen miten moniin eri tarkoituksiin kuvia voidaan ottaa. Journalistin, urheilukuvaajan, henkilökuvien, luontokuvien, ym mahdollisuudet on hyvin erilaisia. En näe mitään syytä miksi jokin kuvaaminen olisi jotenkin "huonompaa" muihin verrattuna, vaikka siinä olisi "taiteellisuutta enemmän". Itselleni on esimerkiksi tullut kuvan sanoma asiaksi jota arvostan hyvinkin paljon, koska sen aikaansaaminen on melko vaikeaa, riippumatta siitä millaisin välinein se on otettu. Oma kuvaamiseni on ehkä enemmän siellä "dokumentoivan" puolella, mutta en koskaan menisi sanomaan sen olevan valokuvauksen kannalta jotenkin parempi vaihtoehto taiteellisemmalle lähestymistavalle.
