Komposiitti-piuhan enimmäis pituus?

Elikkäs,onko jollakin tietoa mikä olis ns. maksimi pituus RCA-piuhalle kuvan/äänen siirtoa ajatellen.Jotta kuva olisi vielä hyvä.

Ajattelin hommata n. 10m piuhan,onko liian pitkä?

Sekä kannattaako ostaa kullatuilla liittimillä,ym. häiriösuojatulla ominaisuudella?

Kiitosh...

 

lyhyempi--->parempi... osta vivanco piuha...löytyy expert/musta pörssi... älä sorru lähikaupan mustiin paukkulankoihin! eipä kestä! : )

 

Pituudella ei ole, niin väliä jos on hyvä laatuinen. Sitä vastoin, jos on joku halppis piuha, niin saattaa ottaa helposti häiriötä ympäristöstä. Mutta pituuden suhteen mitään vaimenemista tai normaalia lämpökohinaa ei tapahdu, vaan saa mennä todella pitkäksi.

Niin ja puhutaan varmaan koaksiaali johdosta rca-liitimellä.

 

Noin yleisesti ottaen, mitään tarkkaa maksimipituutta ei ole.
Jokainen millimetri kaapelia (koaksiaalia eli koksia) vaimentaa signaalia jonkin verran. Yleisesti ottaen, mitä paksumpi kaapeli, sen vähemmän vaimennusta. Lisäksi, mitä pidempi ja huonommin suojattu kaapeli on, sen enemmän ympäristön häiriöt "tarttuvat" kaapeliin.
Liittimien kultaus vaikuttaa käytännössä vain siihen, että koska kulta ei hapetu, kontakti liitinten välillä pysyy hyvänä (=paremmin johtavana) pidempään.
Itse olen joskus käyttänyt yli kymmenmetristä RCA-johtoa äänen siirtoon ja lähes saman pituista videokaapelia ilman merkittävää laadun huononemista. Toisaalta, jos jo lähtösignaalin taso on alhainen tai vastaanottimen herkkyys huonohko, voi ongelmia tulla jo aiemmin.

 

Onkos koksissa johdon rakenteella (siis monisäik. vs. 1-säikeinen) oikeastaan merkitystä, jos poikkipinta-ala pysyy samana?
Suurilla taajuuksillahan sähkö kulkee vaan johdon pinnassa, joten "tavallisella" johdolla rakenne kyllä vaikuttaa impedanssiin.

Jos johtoa kiertää kelalle, syntyy johtoon lisää (sarja)induktanssia, joka vaimentaa matalimpia taajuuksia. Käsittääkseni kyse ei ole varsinaisesti häiriösuojauksesta, vaan ainoastaan kaapelin eristemateriaalin sähköisistä ominaisuuksista (di-elektrisyys), mikä ei taas suoraan kerro suojauksen laadusta mitään. Suojaus taas auttaa lähinnä kohinaa ja häiriöitä vastaan.

Puhdas kultahan ei hapetu, mutta likaantuu tietysti, jos siihen esim. koskee rasvaisilla käsillään. Ja vaikka "aitoa" kultaa kyllä käytetään monissa liittimissä, kultauksen paksuus voi olla niin ohut, että kerros on kulunut pois parin irrotus/kiinnityskerran jälkeen. En kyllä ole varma kuinka kultaus halvempiin liittimiin tehdään ja monenko karaatin kultaa niissä yleensä käytetään, mutta jos kultaus tehdään elektrolyysillä, niin eikös kullan pitäisi olla automaattisesti 100%:sta?

Alumiinia ei kyllä kontaktipinnoissa pitäisi käyttää, sehän oksidoituu heti ilmassa ja Al-oksidi ei johda sähköä. Lisäksi alumiini syöpyy vauhdilla, jos liittimen toinen kontakti on jotain muuta metallia.

 

Jos kultaus tehdään oikein niin. Toisessa elektrodissa käytetään 24karaatin kultaa ja toisessa itse liitin. Kullatusta liittimestä tulee ns. 99 kultaa eli periaatteessa puhdasta 24 karaatin kultaa. Tosin se on niin hienoa ettei sillä pääse rikastumaan raaputtamalla sitä pois

 

Ainakin siis piirilevyt ja paremmat RF-liittimet kullataan oikein eli elektrolyyttisesti (99,9999 % puhtaalla kullalla), mutta kuten sanoin, en tiedä miten tuollaisten halvahkojen liitinten kanssa menetellään.

Tiedän muuten yhden romualalla toimineen sällin, joka järjestelmällisesti keräsi kultaa piirikorteista ja kait rikastuikin jonkin verran - en sitten tiedä tuliko mersurahat romunmyynnistä vai kullasta. Vai molemmista.

 

Alkaa juttu eksyä aika kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta...
Mainitsemani tapauksen tiedän, sillä olen itse hakenut atk- ja elektroniikkaromua kyseisestä paikasta. Jokaisesta piirikortista, jonka kundi myi, hän raksaisi kullatut osat talteen. Kullan irrottaminen ja talteenotto tapahtui sitten kuulemma kemiallisesti, ei raaputtamalla.
Ja pari uudehkoa autoa sen romiksen pihassa aina seisoi, toinen (pienehkö) mersu.
Eli IHAN pelkästä legendasta ei ole kyse, vaikka ko. tyypin todellisesta varallisuudesta minulla ei mitään tietoa olekaan.

Ja vielä sen verran, että esim. Suhnerin liittimissä kultaus aiheuttaa pienen lisähinnan, jonka suuruus riippuu suoraan kullan sen hetkisestä hinnasta. Eli kyllä kulta vielä ihan oikeasti on arvokasta ja sitä kerätään talteen - muuallakin kuin itärajan takana. Siellähän kuulemma kelpaavat ratakiskotkin.