Useasti jos on lukenut kirjan ja katsoo elokuvan tuntuu elokuva häviävän 6-0. Aina ei kuitenkaan näin ole. Nyt siis kysely: Mitkä elokuvat ovat tuntuneet kirjan lukemisen jälkeenkin hyviltä? Lähdetään vaikka näistä liikkeelle: - Hohto - Piina - Taru Sormusten Herrasta trilogia Muita?
- Vihreä maili - Doloresen tunnustus Myös Piina on erittäin hyvä, mutta Hohdosta olen siinä mielessä eri mieltä, että vaikka leffa onkin loistava (siis se "alkuperäinen" jossa on Jack Nicholson), ovat kirja ja leffa alkuasetelmaa lukuunottamatta niin erilaisia, että parempi kun unohtaa elokuvan perustuvan Kingin kirjaan...
American Psyco ja Stephen Kingin Carrie. American Psycossa tosin on jätetty muutamat ironiset kohdat pois, mutta muuten ihan ok.
Alastair MacNeillin Katkuinen kuoleman tie, aikanaan kirja ei meinannut millään aueta useamman kerran yritin lukea. Elokuvan nähtyäni kirjakin tuli luettua sujuvasti.
Tässäkään tapauksessa ei elokuva häviä kirjalleen tai päinvastoin. Umberto Econ romaani Il nome della rosa (1980) Ruusun nimi (The Name Of The Rose) http://www.juplin.net/leffaluukku/r/ruusun_nimi.php
no se kai menee niin että ihmiset vain kuvittelevat että kirja olisi aina parempi. toki jos tehdään elokuva kirjasta (kuten yleensä) ei siihen elokuvaan saa välttämättä kaikkea mitä kirjassa on. elokuvahan on aina toinen toteutus (ensin kirja teksteineen) se kumpi on parempi elokuva vai kirja, niin siihen vastaa joko kirjallisuuden syvin ystävä tai sellainen joka katsoo elokuvia, elokuvan. mutta kyllä jotkut best-sellerit elokuvina pistävät miettimään että olisiko kirja sittenkin parempi? mutta elokuvina papillon, kotkat kuuntelevat, vihreä maili jne. ovat mielestäni ihan hyviä.
Listalla mainittu jo monia hyviä teoksia, joten lisään vain itselleni rakkaan teoksen (kumpakanakin versiona) eli Trainspotting. Elokuvaan on saatu ammennettua hahmot juuri sellaisiksi millaisiksi ne kirjaa lukiessa kuvittelinkin.
Itse veikkaan että syy on vähän toisenlainen. Kirjaa lukiessa lukija saa kuvitella tilanteet ja miljööt, henkilöiden reaktiot yms. jolloin kirjasta tulee enemmän "henkilökohtainen" kokemus. Ja kyllähän aina kaikki on parempaa jos se on yhtäläinen "oman maun" kanssa Elokuva on aina jonkun muun tekemä, ellei ole elokuvanteossa mukanan
varmasti totta jos on mielikuvitusta ja pystyy kuvittelemaan asioita. vähän huono olen sanomaan kun en ole lukenut yhtään kirjaa yli 20 vuoteen. mutta aina on joku mielummin kirjan kannalla, tai sitten elokuvan kannalla (kuten minä) mutta en itseasiassa väheksy kirjoja lainkaan, ja ei tulisikaan väheksyä sillä kirjan historia on niin pitkä ettei voi sanoa että kirjallisuus tulee koskaan kuolemaan.
Totta, mutta jos itse kirjailija ei ole vaikuttamassa täysin, miten hänen kirjastaan tehdään elokuvaa, niin tällöinhän elokuva on 3 henkilön näkemys tarinasta. Nimittäin hommahan menee silloin näin: Kirjailija tekee tarinasta kirjan. Sitten käsikirjoittaja tekee käsikirjoituksen kirjasta ja ohjaaja tekee käsikirjoituksesta elokuvan. Yleensä systeemi menee näin, mutta monesti oman lusikkansa soppaan heittävät apulaisohjaajat ja kuvakäsikirjoittajat sekä tuottajat jne. (tässä myös syy, miksi kirjasta jää aina jotain pois).