Muutamia vuosia sitten tuli tutuilta lainattua digitointioperaatiota varten toimiva Hi8 -kamera, vanhempien kamera kun oli hajonnut jo aikapäiviä sitten. Halpismallisella USB-videokaapparilla sitten vanhoja kotivideoita digitoitiin, mutta yli puolet jäi digitoimatta, koska kuvasta ei saanut mitään selvää. Vika ei ollut kaapparissa, koska sama vika näkyi myös kameralla katsottaessa. Tuo väpätys teki kuvasta täysin mahdottoman katsoa. Kuva oli täysin vaakaraitojen peittämä. En osaa sanoa, oliko kyseessä vaakasuuntainen siirtymä joka toisella juovalla vai oliko kenties joku synkkausongelma. En edes tunne näitä termejä, saati muutenkaan tiedä mitään siitä, miten tuollainen analoginen nauhatallennus toimii, mutta nämä kaksi selitystä tulivat ensinnä mieleen. Valitettavasti en muista, oliko ääni OK vai oliko sekin sotkua. Yritin tätä googlettaa, mutta termit on niin hukassa että päätin tulla kysymään Afterdawnista. Kiinnostaisi siis näin jälkikäteen tietää, onko asiantuntijoilla selitystä tuolle ilmiölle. En millään jaksa uskoa, että puolet nauhoista olisi mennyt kertalaakista näin pahasti pilalle ja muut säilyneet hyväkuntoisina. Onko Hi8-nauhojen aikaan ollut useampia eri kuvastandardeja tai erilaisia nauhoja, joita tuo tuttujen kamera ei sitten osannut toistaa oikein? Kaikki nauhat on kuvattu yhdellä ja samalla kameralla.
Selitys löytynee mahdollisuudesta nauhoittaa vähän hitaammalla nopeudella sitä videota (long play). Wikipediasta lainattua: Jos on nauhoitettu LP:llä ja toinen kamera ei sitä tue tai käyttää eri LP-nopeutta, niin tulee tuollaista outoa efektiä.
