Laitteen aukaisu kuitenkin paljasti muutamia positiivisia puolia edeltäjään verrattuna. Tällä kertaa muun muassa hankalat näyttökaapelit oli vaihdettu jousiliittimiin, joka helpottaa korjaamista. Koko iFixitin historian huonoimman arvosanan saanut HTC on siis parantanut korjattavuutta viime kerrasta.
Vaikka parannusta edellisvuodesta on tapahtunut niin HTC One on edelleen erittäin vaikea korjattava ja ainoastaan edeltäjä on saanut huonomman arvosanan. Esimerkiksi rikkoutuneen näytön vaihtaminen vaatii lähes koko laitteen purkamista. Toisaalta iFixit kehuu laitteen metallirungon tuomaa kestävyyttä.
Loppujen lopuksi iFixit antoi laitteelle ainoastaan kaksi pistettä kymmenestä. Onneksi HTC lupaa näytön korjaamisen ilmeiseksi yhden kerran puolen vuoden sisällä ostosta, joten ensimmäinen putoaminen ei välttämättä koidu kalliiksi korjaukseksi tai aikaavieväksi kotiprojektiksi.
Kommentit (9)
Ensimmäisestä iPhonesta 3GS:ään piti purkaa koko laite osiksi jos halusi vaihtaa naarmuuntuneen takakuoren. Näytön vaihto onnistuu kyllä edes pahemmin laitetta avaamatta. HTC:n puhelimet on kyllä selkeästi ärsyttävimpiä korjata.
"HTC:n uusi One on painajainen korjata..."
Veikkaisin että 97–99 % matkapuhelimien korjauksista tapahtuu alan ammattilaisten toimesta, ja he tuskin näkevät hankalammista (tässä tapauksessa pikemminkin aikaa vievemmistä) töistään painajaisia. Jos näkisivät, niin monien alojen vaativia erikoistöitä tekevät korjaajat olisivat varmaankin kaikki hermoraunioita.
Artikkelin lukeneena tuo "pikemminkin aikaa vievimmistä" on epätosi. Ihan hankala homma tämän korjaus näyttäisi olevan, ei pelkästään aikaa vievä.
Jos ei jaksa lukea koko alkuperäistä artikkelia niin yhteenvedon neljästä "miinuskohdasta" kolmessa sanotaan että vaikeaa tai todella vaikeaa/hankalaa..
Eli sitä suuremmalla todennäköisyydellä takuuhuollossa korjaus epäonnistuu ja tilalle saa uudenkarhean pelin? täähän on vaan hyvä asia kuluttajalle
Vaikea tuossa on nähdä hyvää, takuukorjaukset tehdään ammattimaisissa koulutetuissa huolloissa. ja jutun mukaan laite edeltäjäänsä helpompi, joten eiköhän ne koulutetu ammattilaiset osaa.
Ei takuunalaiset, siis käytännössä ne joissa laite oikeasti rikkoutunut ja asiakas maksaa niin basaarihuoltotarjonta vähäisempää, riskialtiimpaa ja kalliimpaa.
Merkkihuollotkin räknää hintojaan ajan , osien ja riskin mukaan. joten ei vaikeus sielläkään hintoja paina.
Aino hyvä mitä keksin on että jutun mukaan kaupanpäälle tarjotaan jotain 6kk "näyttö vakuutusta". Se hyvä juttu, riippumatta oliko se vaihto helppoa tai ei.
eikai kukaan nykyään enää samaa puhelinta käytä niin kauaa että takuu ehtisi mennä
Olikos tuo sarkasmia?
Vielä tänäpäivänäkin matkapuhelimen korjaaminen on monesti varteenotettava vaihtoehto vaikka ei takuuseen menisikään.
Jos uusi maksaa muutaman satkun->, niin esim näytön, liittimen, kuulokkeen yms. korjaamiseen kannattaa monesti pistää satku-kaks, ehkä enemmäkin jos hyvin tuore laite.
On siis rikoontumisia jotka korjaamalla laite palautuu toimivuudessa entiselleen.
Jotkut käyttäjät tuppaa ne laitteet saamaan toistuvasti hajalle paljon ennen oletettu kestoikää. Vanhan , ikänsä ehtoopuolella olevan laitteen korjaaminen paljon harvemmin kannattaa.
Onhan tämän puhelimen korjaaminen epäilemättä hankalaa, enkä sitä tarkoittanut kiistäkään (vaikka niin näköjään hosuen kirjoitin; laitoin tosin kyseisen kohdan sulkeisiin siksi, ettei se ollut merkittävä pääsanomalleni, eli kritiikilleni "painajaismaista" kohtaan).
Jotta ilmaus "painajaismainen" olisi oikeutettu, pitäisi suuren osan (sanotaan vaikka yli 10 %) kokeneiden ammattilaisten tekemistä korjauksista epäonnistua työvaiheiden vaikeuden vuoksi. Näin tuskin kuitenkaan on. Korjausprosessin vaiheet ovat tekijälle vaikeita (edelleen siinä merkityksessä, että korjaus voi suhteellisen suurella todennäköisyydellä epäonnistua) suunnilleen 5–10 ensimmäisen laitteen kohdalla, ja sen jälkeen ne ovat vain aikaa vieviä. On tällöin lähinnä näkökulmakysymys, kutsutaanko suoritusta vaikeaksi vai aikaa vieväksi. Voi myös sanoa, että homma on vaikeaa sille, joka ei osaa, ja vain aikaa vievää sille, joka osaa. Näin se yleensäkin menee. Eri juttu ovat sellaiset korjaukset tai muut tehtävät, joita ei voi oppia suorittamaan luotettavan menestyksellisesti, esimerkiksi joidenkin sattumanvarasten tekijöiden tai suurta hetkellistä suoritusnopeutta vaativien työvaiheiden vuoksi. Tällaisia ei juuri esiinny massatuotetuissa kuluttajalaitteissa, joita voidaan joutua kutsumaan korjattavaksi sadoin tuhansin.
Olen joka tapauksessa tällaista hankalaa korjattavuutta vastaan. Tehdään niistä laitteista ennemmin vaikka millin pari paksumpia ja jokusen gramman painavampia, jos hankaluudet ovat näistä seikoista peräisin. Kyse saattaa olla myös siitä, ettei suunnitteluprosessissa ole kustannus- tai aikataulupaineiden vuoksi satsattu riittävästi huollon ja korjaamisen helppouteen.