Musiikin/äänen eri "laadut"

Koneellani musiikki on useimmiten .mp3/wav/jne.. muodossa. Tuli vastaan myös joku flac-muoto äskettäin. Ja nyt kiinnostaa tietää, että mitä eri muotoja/laatuja musiikin pakkaamisessa on?

Mikä on huonoin? ---wmv?
Entäs paras? ---FLAC?

Ja missä muodossa musiikki sitten on cd:llä? Ja jos sen semmoiselta rippaa, niin onko FLAC paras muoto sitä varten vai onko vielä jotain parempaa pakkauskodekkia?

 

Pakkausalgoritmit jaetaan kahdeen eri luokkaan: häviöllisiin ja häviöttömiin.

Kuten jo nimestäkin voi päätellä, häviötön koodekki ei hävitä mitään informaatiota audiosta. Tällaisia koodekkeja ovat esimerkiksi FLAC, WavPack, Monkey's Audio, TAK ja OptimFrog. Laatu on siis kaikissa koodekeissa identtinen alkuperäiseen verrattuna. FLAC, WavPack ja muut vastaavat koodekit ovat siis eräänlaisia audion "ZIP"-ohjelmia; audiota pakataan siitä mitään hävittämättä.

Häviölliset koodekit perustuvat taas siihen, että audiodataa heitetään pois psykoakustisten mallien mukaan siinä toivossa, ettei kuuntelija huomaa eroa alkuperäiseen. Asia on tietenkin todellisuudessa paljon monimutkaisempi.

Häviöllisia koodekkeja ei voi niin helposti vertailla kuin häviöttömiä, sillä yleensä häviölliset koodekit on optimoitu jollekin tietylle bittivirralle. MP3 ei esimerkiksi sovellu kovinkaan hyvin alhaisille bittivirroille (<96kbps), kun taas AAC (v1 & v2), WMA tai Ogg Vorbis tuottavat parempaa jälkeä pienillä bittivirroilla. Tosin moderneista koodekeista löytyy eri profiileja, joten ne soveltuvat paremmin laajemmalle bittivirta-alueelle.

AAC lienee monipuolisin, sillä se sisältää kaksi eri profiilia; LC-AAC ja HE-AAC, joista jälkimmäinen sopii eritoten pienille bittivirroille. Useimmat ihmiset eivät erota häviöllisesti pakattua audiota alkuperäisestään edes 128kbps bittivirralla. Sokkotestin perusteella kaikki nykyaikaiset koodekit ovat hyviä kyseisellä bittivirralla, kunhan asetuksia on käytetty järkevästi. Ei siis tarvita "vähintään 192kbps laatua" hyviin tuloksiin.

AudioCD:llä oleva musiikki on PCM-koodattua 44.1kHz näytteenottotaajuudella. Käytännössä CD-levyn taajuusalue on 0-22.05kHz ja dynamiikka noin 96dB.

Häviötön koodekki on tietenkin paras, sillä se ei eroa millään tavalla alkuperäisellä CD:llä olevasta datasta. Mutta kuten jo mainitsin, noin 128kbps-tasoisella häviöllisellä pakkauksella päästään jo varsin hyviin tuloksiin. Jos käytössä on hyvä hifi-laitteisto, niin musiikin häviötön pakkaus on järkevä ratkaisu. Jos musiikkia pakataan taas kannettavaan soittimeen, niin häviöllinen pakkaus on oiva ratkaisu. Nykyisillä kovalevyjen tallennuskapasiteetilla häviöttömästi pakattujen levyjen säilöminen ei liene ongelma.

 

Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta, valaisi hyvin asiaa.

Koska oman koneen äänentoisto "muovipurkki-tasoa", niin häviötön pakkaus varmaan turhaa. Testaan kuitenkin, kun kotiin pääsen kuuleeko eroa z-2300:lla. Ja autoa varten pitää yrittää etsiä paras muoto.

Varsin kiinnostava aihe...