Kyselisin tuohon antistaattisuuteen liittyen että onko sellaiselle "asennusalustalle" mitään "tee se itse" vaihtoehtoa, eli minkä materiaalin päälle on turvallista esim. irroitettua näyttistä työstää. Käyttääkö väki muuten niitä virallisia rannekkeita/alustoja aina asennellessa, itse olen kosketellut hanoja ja koneen runkoa aina välillä. Itse kerään rohkeutta näyttiksen irroittamiseen, kun pitäisi siihen laittaa tuo Zalman VF700-cu kiinni ja tietysti hirvittää että jos kortin tuhoaa prosessissa. Kone on selvinnyt hengissä virtalähteen/Prossun jäähyn vaihtamisista ja muistikampojen lisäilystä, mutta nyt pitäisi ensi kertaa irroittaa jotain ratkaisevaa koneesta, tuo prossun jäähykin kun asentui suoraan alkup.kiinnikkeisiin.
Itse puuhastelen kirjotuspöydällä noiden roippeiden kanssa,muuta alustaa ei ole kuin pöydänkansi.Yhtään osaa/komponenttia en ole saanut vielä hajoamaan.Puu kun ei juurikaan ole hyvä johtamaan sähköä Rohkeasti vain ottamaan näyttistä irti,olethan noita muitakin osia irroitellut/kiinnitellyt,niin kyllä tuokin onnistu.Seuraat ohjeita,etkä hoppule turhaan,niin hyvä tulee.Ainoa oikeastaan millä saat rikottua näyttiksen on se,että väännät kiinnitysruuveja otsasuonet pullollaan ja onnistut murtamaan piirilevyn (tai pudotat).Suht tiukkaan pitää vääntää,että saa kunnolla kosketuksen coreen mutta ei liikaa,tunnet kyllä milloin oikea "kireys" löytynyt.
Semmonen kotikonsti on ainakin tohon staattisen sähkön vähentämiseen että otat eka toisella kädellä koneen rungosta kiinni ennen kuin rupeat tunkemaan korttia koneeseen. Se vähentää potentiaalieroja ja siten myös mahdollista "kipinöintiä".
Tuohon toiseen ketjuun kommentoidessani kävi varmaan jo ilmi että heitin sitten sen Zalmanin kiinni, sujui suht hyvin, paitsi että ihan lopuksi olin unohtanut laittaa kortin virtapiuhan kiinni Tosin niiden ruuvien tms. tiukkuudesta jää aina sellainen "kai ne nyt varmasti pysyy"-fiilis, käsin ihan väänsin ne nipplet ja ruuvarilla hyvin maltilliseti sitten ne ruuvit. Piti leikata kahtia ne muistisiilit, muuten olisi reuna ottanut kuparilehtiin, kun tuossa Agp-6600Gt:ssä tuo Zalman tulee sen verran reunaan. Puupöydällä sitten minäkin tuon väsäsin ja onneksi siitä näyttää hyötyäkin olevan; Lämmöt rasituksessa kelloilla 575/1080 30! astetta alempana kuin ennen 540/1025:ssä, että silleen. Joku aikoo vääntää lisää herzejä korttiin. Tuota rungosta kiinnipitämistä harrastan muuten lähes vainoharhaisesti.
Puupöytä (maalaamaton!) on ihan hyvä, mutta juuri päinvastaisesta syystä kuin turska sanoi, eli puu JOHTAA juuri riittävästi sähköä, jotta varaukset pääsevät purkautumaan. Metallipinta on tietysti tässä suhteessa vielä parempi. Tarkkoja jos ollaan, niin se pöytätaso pitäisi saada vielä maadoitettua, mikä puisella tasolla on aika hankalaa, ja myös työskentelyvaatteiden pitäisi olla luonnon materiaalia, ei muovia. Maadoitusrannekkella kun vielä yhdistää itsensä maadoitettuun työtasoon, niin pitäisi kotikäytössä olla aika riittävä ESD-suojaus. Idea on siis saada paikalliset varauskeskittymät leviämään ympäristöön, jotta ne eivät aiheuttaisi läpilyöntiä varauksen (ja sitä kautta jännitteen) kasvaessa tarpeeksi suureksi. Eli kaiken materiaalin pitää olla hieman johtavaa, ei eristävää.
